Eikö joku muukin voisi joskus ymmärtää

Vastaus on tietysti ei. Kun ei tajua, ei tajua ennen kuin tajuaa, ja sitten ei enää ristiriitaa ole. Mietin tuota ikuista ymmärtämistä ja vähän sietämistäkin, kun luin yhden tietokirjailijan minulle lähettämiä kysymyksiä. Kuten olen noin suurin piirtein monta kertaa sanonut, 3D-kysymyksiin 5D-vastaukset eivät aina tule ymmärretyiksi. Mutta kun juttuja ei voi selittää siinä todellisuudessa, jossa ihmiset kieltäytyvät näkemästä muuta kuin oman käsityksensä maailmasta… No, minkäs teet, koitetaan taas ymmärtää ja selittää.

Silti joskus kyllästyttää. Eikö noi ihmiset voisi jo vähitellen havahtua, edes hitusen? Ihan hyvällä, ettei aina tarvitse mennä vaikeimman kautta? Vastaus tuohonkin on tietysti ei. Kuka vapaaehtoisesti muuttaisi uskomuksiaan tai edes antaisi tilaa mahdollisuudelle, että voi olla väärässä jossain asiassa? Luultavasti aika harva. Olikin aika kiva lukea tiedemiesten arveluja avaruusolentojen luotaimesta, siis muiden avaruusolentojen kuin maalaisten, tai juttuja lentäjien näkemistä valoista. En kyllä tiedä mitä lienee ollut, mietin vain sitä, että hyvin saatiin selitettyä kaikki pois, ja sitten, kun se ihme joskus oikeasti tapahtuu, että suurelle yleisölle esittäytyy avaruusalus muilta planeetoilta, sekin saadaan varmasti selitettyä hyvin pois. Sillä jopa omat kokemukset ja aistimukset pystytään sujuvasti kuittaamaan pois, jos ne ei sovi omiin käsityksiin.

Mielenkiintoista minusta on myös se, että kaikenmoista on tutkittu ja todistettu. Silti se jotenkin ei mukamas kosketa ihmisten elämää millään tavalla. Kuten se, että mitään kiinteää ei ole, sehän on jo vanha tieto. Tai että valon nopeus ei ole vakio, ollut enää pitkään aikaan. Tai että ihminen pystyy ohjaamaan toisen kättä seinän takaa ajattelemalla ja keskittymällä. Silti kenenkään päähän – paitsi hörhöjen ja joidenkin tiedeihmisten, toivon mukaan – ei pälkähdä, että oikeasti oma ajatukset ovat aika voimalliset. Tai että koska kaikki värähtelee eri nopeuksilla, niitä nopeuksia voisi olla jopa sellaisia, että ihmissilmä ei havaitse.

On aika kamalaa joutua muuttamaan koko maailmankuvansa ja antaa mahdollisuus sille, että ihan oikeasti omat aistit voivat olla yleensä rajalliset, ja voi olla jotain hitsin enkeleitä tai ehkä koko suuri avaruus ei olekaan tyhjää täynnä. Uskooko joku muuten ihan oikeasti, että tämä pieni hitunen maailmankaikkeudessa, Maa, on ainoa paikka missä on elämää? Ei varmaan ole tällaista samanlaista, Luojan kiitos, sillä me ollaan aika erityislaatuisia, mutta elämää on monenlaista eikä ihminen suinkaan ole kehityskaaren huippu. On vaan aika iso maailmankaikkeus ihan suotta olemassa, jos missään muualla ei mitään elämää ole…

Tietokirjailija on muuten mielenkiintoinen käsite. Vähän kuin asiantuntija. Kummankin tieto on sitä, mitä ihminen on jossain vaiheessa lukenut jostain muualta, ja siihen sitten suhteutetaan kaikki, mitä tapahtuu. Ehkä siinä on vähän omaa kokemusta mukana, riippuu alasta, mutta ei omaa ymmärrystä, koska se ei kuulu tietoon. Kukaan ei ole niin pihalla kuin pitkän linjan asiantuntija, niinhän ne tutkimukset jo sanovat. Kun oma tieto ei päivity, omiin mielipiteisiin jumittuu eikä mitään oteta vastaan oman suodattimen kautta.

Josta päästäisiin sujuvasti koululääketieteen uskomushoitoihin, mutta antaa nyt olla. Sen verran vain sanon, että jos ja kun se puoskarilaki tulee, toivon mukaan on joku rekisteri, johon voi ilmoittaa ne lääkärit, jotka ei seuraa aikaansa. Tai uskoo liikaa lääketehtaiden juttuja.

Kuten ehkä kirjoituksesta voi päätellä, pikkaisen kyllästymistä havaittavissa. Suurin piirtein kaikkeen. Lisäksi ulkona sataa lunta, mikä joidenkin mielestä on huippuhienoa, minusta ehkä enempi ei. Tuohan se valoa, mutta edelleen haikailen sitä talvea, kun vielä jouluna oli aivan lumetonta ja suht lämmintä. Ois niin kiva. Arkkienkeli Sandalfon on huomautellut useaan otteeseen viime aikoina, että asutkohan ihan siellä missä haluat. No en, mutta en voi muuttaa, kun en tiedä vieläkään minne.

2018-11-26T09:28:27+00:0026.11.18|

Jätä kommentti

Siirry työkalupalkkiin