Mitä pidemmälle tämä uusi heräämisen aalto leviää, sitä enemmän näyttää ilmaantuvan hoitajia, kanavoijia ja opettajia. Hienoa. Toisaalta. On ihan oikeastikin, sillä on hienoa, että yhä enemmän pehmeämmät hoitomuodot valtaavat alaa, kun kehomme ja maailmamme muuttuu korkeavärähteisemmäksi. Toisaalta taas tää sisäinen nipottaja on välillä sitä mieltä, että mitä sitten, jos käy miljoonalla kurssilla ja saa toisen miljoonan hoitoja ja vaikka kuka kanavoi vaikka mitä. Elää pitää kumminkin, ja jos niistä korkeista energioista, mitä on saanut, ei ole arjessa mitään hyötyä, koko homma on ymmärretty väärin.

No joo, onhan se tavallaan yksi tapa eteenpäin. Jos käy kursseja ja niin edelleen, kyllä se värähtely alkaa nousta vääjäämättä lopulta, vaikka kuinka pistäisi oven perässään kiinni ja jättäisi valaistumisen kurssitilaan lähtiessään.  Tai jos käyttää uusia yhä voimakkaampia energiahoitoja vain tankatakseen itseään, että jaksaa sitä entistä arkea, alkaa silti vähitellen muuttaa elämäänsä. Silti se on minusta niin väärin.

Olen aivan kuollakseni kyllästynyt taas aika moneen asiaan, ja eniten tietysti omiin juttuihin. Siksi on hyvä nähdä ongelmia muiden elämässä, pääsee vähän purkamaan ahdistusta:). Nämä pimennykset ja planeettojen perääntymiset ja ensi viikon voimakas energia vaikuttavat niin, että se, mikä on pielessä, alkaa ahdistaa potenssiin triljoona. Eli paljon. Pitäis vissiin tehdä jotain…

Enkelien runsausvalmennuksen kanssa tajusin joitakin omia juttujani niin selkeästi. Onneksi en alkanut kovasti kertoa esimerkkejä omasta elämästä, vaikka kyllä mieli teki – älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Aina hyvä elämänohje. Varsinkin nuo kaksi viimeistä videota olivat itselle melkoista oivalluksen suota. Kun niitä valmistelin ja luin muistinvirkistykseksi Diana Cooperin henkisten lakien kirjaa, tajusin, että paraskin runsauden opettaja, tekisit itse ensin…  No juu, ihan hyvin on omat asiat, ja tiedän mistä puhun, ja palautteista päätellen kurssi toimii. On ihan eri asia luoda pysyvää runsaustietoisuutta kuin tehdä jotain ilmentämistä aina välillä, ja tavoite oli ja on, että kurssin jälkeen muutos parempaan olisi pysyvämpää sorttia.

Mutta se oma oivallus koski sitä, mikä on oikeasti runsautta. Ja siitä taitaa olla vähän puutetta täällä päässä. Dianalla oli kirjassa joku esimerkki, oisko ollut ruusupuska missä on joku öttiäinen. Se ei ole oikeaa runsautta, koska joku siinä tuhoaa ruusuja, jotain sellaista. Eli siis vaikka teen rakastamiani asioita, se, että jatkuvasti joudun venymään niiden lisäksi tekemään velvollisuudentunnosta juttuja, kertoo siitä, että en elä aidossa runsaustietoisuudessa.

Joudun ja joudun, ihan itse taas sanoin kyllä. Koskakohan sitä oppis, että ei voi valaista väkisin, eikä voi antaa ymmärrystä heille, keillä ei sitä ole, eikä voi kantaa omilla harteillaan kaikkien muiden elämää. Nämä ajat on ilmiselvästi tarkoitettu havahduttamaan meidät päästämään irti asioista, jotka eivät ole enää meille oikeita. Kun vaan joskus oivaltaisi silleen ilon ja helpomman kautta. Ihana arkkienkeli Gabriel, välitön kuittaus yläkerrasta: Sitähän tässä on yritetty vuosikausia, mutta kun ei tehoa, tehdään sitten näin. Voi kiitos taas tästäkin opastuksesta.

2018-07-22T09:47:28+00:0022.07.18|

Jätä kommentti

Siirry työkalupalkkiin