Lunta tulvillaan, ja kyllä sais olla olematta

Ensin piti tulla lumimyrsky, ja sitten sitä ei pitänyt tulla, vain pakkasta ja jäätä, ja nyt ulkona pyryttää kummiskin… Tunnen itseni aa petetyksi, bee masentuneeksi ja cee sanontaanko vaikka ärsyyntyneeksi. En voi tajuta miksi lumi nykyään nostattaa enempi negatiivisia tuntemuksia. Ennenhän se oli kivaa, ja ilon aihe, kun ensilumi satoi, ja kun oli kimaltavaa valkoista valoa tarjolla koko talvi. Nyt minun puolestani voisi olla ihan lumeton talvi.

No joo, ehkä luonto kaipaa lumipeitettä, ja eläimet, mutta ehkä sitten, kun alan enemmän säädellä säätä, voisin ohjata lumen vain metsään. Pysyköön siellä, koko talvi. Voisikohan se muuten toimia? Aina joskus mietin sitä Kultaisen Atlantiksen ja koko Atlantiksen systeemiä. Sehän oli tuolla eteläisemmillä leveysasteilla koko ajan, joten mitä sitten, kun mennään uuteen kultaiseen aikaan? Toisaalta silloin oli kyseessä kokeilu, vain pieni osa planeetasta kuului sen piiriin, ja nyt mennään koko pallo ja ihan kaikki.

Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Tuleeko meille kirkkaat talvet, aurinkoa ja lumen kimallusta? Tarvitaanko me lunta edelleen? Luultavasti. Voisko kaupunkien ilmaston säätää jotenkin erilaiseksi? Tai kaupunginosien? Tervetuloa naapuriksi he, ketkä eivät niin innoissaan lumesta ja talvesta ole:). Vai voisko säätää jokaisen talon pihapiiriä – luultavasti, miksi ei. Atlantiksen teknologia oli ihmeellistä, sellaista mitä hädin tuskin osaa kuvitella. Kuvittelu on kuitenkin hyväksi, se auttaa tuomaan sitä kaikkea käytäntöön.

Itse asiassa, kun tarkemmin asiaa ajattelen, se, mikä saa todella ärsyyntymään lumesta ei ole lumi – se on enempi kanssaihmisten ja organisaatioiden tehottomuus ja vastuuttomuus. Eli vastaus ei ole ilmastonsäätely – paitsi silloin, kun on turhan pilvistä ja pimeää marraskuussa – ratkaisu ongelmaan on lohikäärmeet. Ei kun lohikset töihin, että saadaan parempia päätöksiä, osaavaa työntekoa, huolenpitoa lähimmäisistä ja mitä nyt sitten tarvitaan, että luminen, jäinen, sohjoinen Suomi on turvallinen ja hyvä paikka liikkumiseen, asumiseen, ulkoiluun lapsille, aikuisille, vaikeasti liikkuville ja eläimille. Oletan, että autot pärjää jotenkin siinä sivussa. Vaikka voisi joskus luulla toisinpäin, kun autot on aina ne, mistä pidetään ekana huolta.

Jos nyt kuitenkin lakkaisin narisemasta ja menisin kahlaamaan tuonne lumeen, hakemaan paketteja lähipostista ja muutenkin totuttelemaan lumentuloon. Taidan pyytää arkkienkeli Gabrielin apuun, että ärsyyntyminen häipyisi, ja energia kohoaisi ja kirkastuisi, Gabrielin hommia luultavasti koko lumisade… Voi, kuinka odotan, että kaikki valaistuisivat, tarvittaisiin vähemmän lunta, jäätä ja räntää.

2018-10-25T11:19:21+00:0025.10.18|

Jätä kommentti