Sellainen olo taas kaiken selkeyden jälkeen. Juu, vähän aikaa oli selkeää ja kaikki loistavan hyvin, mutta sitten se taas meni… Ehkä ei ihan kokonaan, sillä tiedän mitä pitäisi, keho ei vain tahdo keritä perässä ja viestittelee levon tarpeesta. Kesäloma, edes muutaman tunnin tai puoli päivää jäi välistä tänä vuonna, eikä noita vapaita oikein muutenkaan osunut omaan kalenteriin, joten ehkä keholla on pointti jutuissaan, mutta ei nyt ehdi. Joskus sitten.

Olen ollut ällistynyt, harmistunut, käärmeissäni ja ehkä alan hijlalleen saavuttaa alistumisen ja hyväksymisen liittyen palveluhommiin öisin. Jokainen meistä on jonkinlaisessa palvelutehtävässä silloin tällöin, samoin koulutuksissa ja tapaamisissa ja tekemässä vaikka mitä. Olen huomannut, että omat hommat on muuttuneet suuntaan, jota olen aktiivisesti vältellyt ja yrittänyt jättää huomiotta jo vuosia. En tahdo, ja vaikka niin käy, en silti halua.

Joskus on harmillista, että meidän suuresti rummutettu ja myös arvostettu vapaa tahto on itse asiassa sielun vapaa tahto. Ihan saadaan vapaasti huseerata täällä mitä halutaan, mutta jos tullaan kohtaan, jossa sielu päättä jotain, ei voi mitään, silloin mennään. Tietysti sitä helpompaa, mitä enemmän sielun energiaa tuomme omaan elämään, sillä silloin olemme kuljemme sielun suunnittelemaa tietä, eikä suuria yllätyksiä välttämättä tule. Nyt minun sieluni on ilmiselvästi pistänyt isomman vaihteen silmään ja se alkaa näkyä minun elämässäni. Enkä taatusti olisi valinnut itse… Ainakaan kovin nopsaan.

2018-08-27T10:21:54+00:0027.08.18|

Jätä kommentti