Jostain syystä yhä vahvemmin on mielessä pyörinyt tarve miettiä mitä oikeasti haluaisin. Liittyy varmasti tähän sanotaanko mielenkiintoiseen energiakesään, kuunpimennykseen ja muutenkin kohoaviin energioihin. Kovasti epäilen, että yläkerran kaverit yrittävät saada jotain läpi, mutta minä normaalin ja välillä jopa epänormaalin kiireisenä elän sitten-kun-elämää enkä kuuntele.

Paljon on hienoja asioita menossa ja tulossa, joten sen suhteen kaikki hyvin. Olen innoissani syksyn kursseista, ja kirjaprojekteista. Kultaisen Atlantiksen kirjakin kohta ilmaantuu painosta, viimeistään sitten kun Tim on täällä. Viime yönä kirjoitin unissani kiiruusti toistakin. Se oli aika hassu uni muutenkin. Intiaan pitäisi kuulemma lähteä. Älkää unta nähkö, yläkerran väki, ei kuulu minun toivelistani kärkeen, eikä edes loppuun. Enempi sinne en tahdo ettekä voi pakottaa –osastolle. Himalaja, Tiibet ja Nepal kyllä kiinnostaisi, mutta muuten sinne päin ei ole mitään kipinää.

Tai ehkä se Intia liittyi siihen, mitä yöllä opiskelin. Olen nyt ollut kovassa koulutuksessa viime aikoina öisin, liittyen tuleviin energioihin, ja joku ihme kartta piirrettiin yöllä, siihen liittyi kristalleja ja ajanjaksoja ja ties mitä. Mitään en tajua, enkä edes oikein muista, mutta paras näissä yötyöskentelyissä on tietysti se, että jossain kohti omaa tietoisuutta ne asiat ovat, ja alkavat ilmaantua todellisuuteen, kun energia on kohdillaan.

Mutta nyt siis katselen suurin piirtein ihan joka ikistä hommaa, jokaista asiaa elämässä ja mietin haluanko oikeastaan tuotakaan. On varmasti menossa monella muullakin, ainakin mitä olen kuunnellut lähimmäisiä. Ilman muutahan tämä liittyy samaan myllerrykseen, missä kaikki ollaan, matkalla uuteen kultaiseen aikaan. Jos elämä voisi olla jollain enemmän kultaisen ajan mallilla, siihen meitä yritetään patistella ensin hellävaraisesti, ja sitten suuremmalla ahdistuksella, ja jos ei vieläkään mene perille, halolla päähän eli käytännön toimenpiteillä, kuten potkut, ero, muu isompi myllerrys.

Muutaman vuoden on ollut jo ihan selvää, että tulee olemaan yhä vaikeampaa elää sitä elämää, mikä ei ole itselle oikea. Lisääntymään tulee muuten tuokin, sillä ei auta, ihan jokaisen on pakko alkaa jossain vaiheessa olla onnellinen ja nauttia elämänsä joka osa-alueesta. Joten kaipa se ois annettava elämän muuttua paremmaksi, halusi tai ei. Syvä huokaus….

2018-07-29T10:03:31+00:0029.07.18|

Jätä kommentti

Siirry työkalupalkkiin