Uskaltaisinko olla onnellinen

Dekreet on kyllä käteviä. Timin kurssilla osallistujat tekivät yhden, tulkki ei tietysti pystynyt siinä tekemään muuta kuin yritti pysyä perässä käännöksessä. Sitten tehtiin Susanin kanssa ihka omat illalla, kun oli täysikuu ja syyspäiväntasaus. Ne sitten pelitti ihan eri voimalla.

Dekree on siitä pelottava, ja mahtava, että se on oikeasti käsky maailmankaikkeudelle. Teen niitä tosi harvoin, koska olen hyvin harvasta asiasta varma, että juuri näin sen pitää mennä. Kaipa ne arkipäiväistyisi, jos usein tekisi, ehkä, mutta ainakin vielä suhtaudun enempi kunnioituksella koko asiaan.

Tuon muutama viikko sitten tehdyn dekreen seurauksia olen täällä ihmetellyt. Asenne joihinkin juttuihin on muuttunut aikamoisesti. Vielä yrittää välillä tulla sama stressi ja tekee mieli vähäsen hakata päätä seinään, mutta sen tajuaa nopsaan, ja sitten taas muistan, että ai niin, nyt on uudet jutut, ja pääsen ohi asiasta.

Välillä jopa alkaa tulla onnellisuuden kohtia siihen, missä ennen oli ahdistusta ja stressiä tekemättömästä. Hyvänen aika, mitä jos tästä tulee pysyvä olotila… Osaisko sitä olla jatkuvasti onnellinen? Ehkä voisin uskaltautua kokeilemaan.

Jotkut jutut tuovat aina suurta iloa ja tyydytystä ja onnellisuutta, ja se toimii aina vain. Nimittäin omat kurssit, oma 17.koulu, kun touhuaa sen kanssa, ei se, kun miettii mitä kaikkea on tekemättä:), sekä ihanat ihmiset, joiden kanssa saa näiden hommien parissa touhuta. Saman ilon ja tyytyväisyyden soisin jokaiselle työntekijälle, että oma työ, harrastus, mikä lie, mihin suurimman osan ajastaan käyttää, toisi onnellisuutta, tyydytystä, iloa… se kun tarkoittaa sitä, että toteuttaa omaa sielunsuunnitelmaansa.

Olen mietiskellyt ja valmistellut jo hiljalleen Paluu temppeleihin –kurssia, ja se on kyllä kanssa yksi, mikä saa onnesta ja innosta autuaaksi. On aivan mahtavaa, että on ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan oikeasti, konkreettisesti, käyttöönsä kultaisten aikojen osaamistaan jo nyt, eikä vasta sitten, kun ollaan kaikki kultaisessa ajassa. Jonkun on mentävä ensin, niinhän se on, ja nämä ihmiset ovat heitä, jotka sen tekevät. On paljon hienoja juttuja, joita ihmisille aukeaa nykyään, ja paljon hyviä hoitajia, kanavia ja opettajia, mutta harva tekee tietoisesti työtä sen hyväksi, että voisi tuoda Kultaisen Atlantiksen osaamisensa käyttöön työhönsä. Enemmän näkee sitä, että pidetään kynsin hampain kiinni entisestä, säännöistä ja tavoista, jotka on alemmissa energioissa määritelty. No, aikanaan kai kaikki havahtuvat, mutta sitä ootellessa me pidetään Paluu tulevaisuuteen, eikun temppeleihin –kurssia.

Jos joku on katsonut Sinkkuelämää, muista hämärästi miten Charlotte vastasi, kun joku muista naisista kysyi ovatko he muka koko ajan onnellisia parisuhteessaan. Hän sanoi, että on onnellinen joka päivä. Ei koko aikaa joka päivä, mutta joka päivä hän on onnellinen. Sitä ehkä voisi yrittää itsekin, ihan koko elämässä.

2018-10-17T09:19:26+00:0017.10.18|

Jätä kommentti