Hävisikö vapaa tahto?

Ne hetket, kun oivaltaa jonkun ajatusmallinsa, ovat aika hupaisia. Toisaalta saisi sattua useammin, toisaalta taas valaistumishetkellä alkaa helposti harmittaa, kun nyt vasta tuonkin tajusin. Pitkät on piuhat joskus.

Päivän suuri oivallus: saamme vapaan tahdon lahjan, kun synnymme tälle planeetalla. Juu, ei mitään uutta. Paitsi se, että se tapahtuu, kun synnymme. Siis ihan alusta asti. Eipä sitä varmaan ihmeemmin pysty vauvana ja taaperona ilmentämään, vähän riippuu vanhemmista. Tai itse asiassa siitä, ketkä vanhemmat valitsemme. Varmaan muuten osa tuosta valinnasta liittyy myös vapaan tahdon käyttämiseen, valitseeko sielu vanhemmat, jotka opettavat käyttämään vapaata tahtoa, vai sellaiset, joiden opetus keskittyy muihin asioihin.

Ja kaikkihan tietysti tiedämme, että vanhempien opetus on ainakin aiemmin yleensä tullut sieltä hankalamman kautta, olemme joutuneet ottamaan käyttöön jotain ominaisuuksia pakosta, vaikka sitten vastuuta itsestä (vanhemmat, jotka eivät kanna vastuuta lapsistaan syystä tai toisesta) tai itsensä hyväksymistä (turhan kriittiset vanhemmat), tai muuta. Eli jos sielumme haluaa ottaa vapaan tahtomme käyttöön voimalla ja positiivisesti, toteuttamaan vahvasti korkeinta sielunsuunnitelmaamme, valitseeko se vanhemmat, jotka eivät salli minkäänlaista omaa tahtoa taaperolleen?

No, itse asiassa ehkä se ei ole noin yksinkertaista, tai sitten on, mutta joka tapauksessa vapaa tahto on synnyinlahja. Aika tehokkaasti saamme sen unohdettua ja haudattua monenmoisen roinan alle, kaikki uskomukset, joita omaksumme heti syntymästämme lähtien, kun emme vielä pysty torjumaan niitä, ne, mitkä tuomme mukanamme inkarnaatioon, kaikki uskomusjärjestelmät, joihin kasvamme ja jotka sisäistämme, kaikki, mitä ajattelemme, että hyvään elämään kuuluu… Kaiken sen alle häviää vapaa tahto.

Tavallaan tietysti vapaata tahtoa on sekin, että ajattelemme haluavamme sitä, minkä joku toinen määrittelee hyväksi, kuten nyt vaikka arvostettua työtä tai omaisuutta. Ei mitään pahaa niissä, kukin saa haluta mitä haluaa, ja meillä on sekä lupa että vähän myös velvollisuus nauttia kaikesta ihanasta, mitä tämä planeetta mahdollistaa. Mutta mietin vain sitä, että miten voisin tietää mikä on minun vapaan tahtoni valintaa eikä jonkun muun aivopesemää tai kauniimmin sanottuna kasvatuksen ja uskomusten mukanaan tuomaa ns. vapaata tahtoa. Eli valitse vapaasti mutta vain näistä vaihtoehdoista. Tai sitä vapaan tahdon käyttöä voi himertää myös pelot, määrittelemme sisimmässämme mikä on mahdollista, ja uskottelemme itsellemme, että juuri tuota itse asiassa halusinkin.

Varmaankaan aikuisena ei enää ole muuta konstia kuin valita parhaamme mukaan. Joskus on vaikea erottaa sitä, mikä on jonkun muun sanelema valinta, vaikka silloin, kun luotamme toisten käsityksiin maailmanmenosta. Sivumennen sanottuna, toivoisin kovasti, että ihmiset käyttäisivät hetken tunnustellakseen mikä on totta heille, ennen kuin heittäytyvät uskomaan ihan soopaa:). Joka tapauksessa, kun tarpeeksi alkaa ymmärtää itseään ja sisäisen lapsen malleja ja egoa ja itsen ja muiden pelkoon pohjautuvia uskomuksia, löytyy myös se kirkas kohta, jossa vapaa tahto on oikeasti vapaa.

Ehkä myös tämän inkarnaation puhdistaminen alusta asti auttaisi. Siis ihan Violettiliekin jotain versiota tai muuta energiaa, vaikka Kristusvaloa, alkaen syntymästä kaikkiin ikävuosiin, hälventämään kaiken matalan energian ynnä vastaavat.  Plus tietysti sielutähden putsausta, esi-isien rajoittavat uskomukset pois määrittelemästä tätä elämää. Nuo voisi toimia, saisi tämän päivän lähtökohdan mahdollisimman puhtaaksi kaikesta vanhasta, ja voisi käyttää tahtoaan tavalla, joka on itsen ja kaikkien muidenkin korkeimmaksi parhaaksi.

Vapaa tahto on sitä paitsi vähän miten sen ottaa, se on sielun vapaa tahto, ei niinkään inkarnoituneen persoonan. Jos sielu päättää jotain, kuten nyt valaistua, niin siinä on aika turha ihmisen pyristellä, että en taho… Ensin patistellaan nätisti ja sitten halolla päähän, ja niin kauan kuin on tarpeen. Koska kuitenkin sielu on melkomoisen korkeassa värähtelyssä kaikilla, ketkä tällä planeetalla ovat, voisi olla myös asiaa em. puhdistuksen lisäksi ja/tai tilalla keskittyä siihen, että tuo mahdollisimman paljon sielun energiaa itsellensä. Korkeammassa värähtelyssä kaikki sujuu mukavammin, ja vapaa tahtokin voi olla aika mukava kokemus. Mistä sitä tietää jos vaikka ensi kerralla ois meno jonnekin muualle, eikä moiseen enää ole mahdollisuutta.

Mitenkähän ne muuten Kultaisella Atlantiksella kasvatti lapsia käyttämään vapaata tahtoaan?