Ei tyhmyys, ei salaliitot, vaan yksinkertaisesti pelko

Vastaus oikeastaan mihin tahansa kysymykseen näinä päivinä on sama: pelko. Tai valitukseen, tai pohdintaan miksi. Se aina joskus unohtuu, kun päivittelee ja harmittelee ihmisten tyhmyyttä tai miksi jotkut käyttäytyy noin ja milloin mitäkin.

Törmäsin tähän oivallukseen, kun kuulin uskomattomia juttuja koronarokotteesta ja ihmettelin itsekseni eikö mikään lamppu syty, kun moisia puhut. Ihan kaikki oireet eivät millään voi johtua siitä, että on ottanut rokotteen, varsinkin, jos on joku juttu jo ennen, ja kappas vaan, se on edelleen rokotuksen jälkeen, niin ihan en lähtisi syyttämään rokotetta siitä.

Tajuan heitä, ketkä eivät halua rokotetta, ja tajuan heitä, kenen mielestä se on tarpeen. Jokainen tehköön niin kuin kokee oikeaksi. Sitä en vain tajua, enkä oikein jaksa, kun levitellään aivan älyttömiä juttuja, joilla yritetään saada ihmisiä oman mielipiteen tueksi. Jos ihminen on varma asiastaan, ei sitä tarvitse kenenkään tukea. Jos haluaa vakuuttaa muutkin, se kertoo vain siitä, ettei ihan itsekään tiedä oisko näin, mutta kun saa muitakin vakuutettua, niin kyllä se sitten varmaan niin on.

Meillä on kaikilla niitä painikkeita, joista painamalla saa aikaan reaktion. (Terveisiä AM2-kurssin käyneille – tiedätte mistä puhun:)). Itselläni se on tyhmyys. Ei tyhmyys vastakohtana älykkyydelle vaan sellainen, mikä on haluttomuutta ymmärtää tai ottaa huomioon muita. Siinä on alalajeja, kuten luetun ymmärtäminen, mikä saa välttelemään somea ja yleisönosastoja, sillä ihan oikeesti, miten voi olla niin vaikea tajuta mitä sanotaan/kirjoitetaan… Tai se, että ei ole mitään yhteyttä sen välillä, mitä kannattaa ja mitä oikeasti tekee, ihan iloisesti on sitä mieltä, että luontoa pitää suojella ja samalla ostaa tuotteita, joita varten tuhotaan metsiä palmuöljyn tai vaikka avokadojen tieltä. No, ehkä ei kannata jatkaa tuota listaa…

Mutta ihmisten tyhmyys on minusta ärsyttävää. Kunnes sitten tajusin yhden jutun. Kyse ei ole tyhmyydestä vaan pelosta. Jos joku on lukenut Julia Cameronin luovuuskirjoja, muistaa ehkä sen, miten itse tuhoamme omat mahdollisuutemme pelon vuoksi tai egon muutoksen vastustuksesta. Varmaan siitä puhutaan muuallakin, mutta Julia selitti sen hyvin. Kun meille tupsahtaa elämään mahdollisuus toteuttaa unelmamme, tarjotaan jotain, olemme melkein saavuttamassa jotain, hyvin usein teemme jotain mikä estää etenemästä tai saa menettämään tilaisuuden.

Se voi olla vaikka että käsikirjoitus julkaistaan, kun teet nämä muutokset, eikä kirjailija suostu. Tai että kaikki on järjestetty tai ainakin melkein, että lähtee opiskelemaan tai kurssille, ja sitten yhtäkkiä saakin päähänsä, että enpä menekään, koska perhe tarvitsee tms. Joskus se näkyy myös telkassa, Masterchefissä esim., kun kilpailija tekee jotain ihan älytöntä, ja sitten joutuu lähtemään kotiin.  Kaikki tämä on silkkaa pelkoa, pelkoa muutoksesta, pelkoa menestyksestä, pelkoa siitä, että on pakko lopettaa miettiminen ja alkaa elää todeksi sitä, mitä on halunnut.

Joten mitäs jos ihmisten idioottimaisuudet tämän koronan kanssa ovat silkkaa pelkoa? Lukemat olivat jo painuneet ihan hyvälle mallille, virusvapaa kesä tulossa, ja sitten alettiin tehdä tyhmyyksiä. Juu juu, variantit leviää ja vaikka mitä, mutta iso osa tartuntamäärien kasvusta on ihmisten tyhmyydellä. Eli pelolla.

Ehkä on niin pelottavaa siirtyä ohi koronasta, siihen tulevaisuuteen, johon olemme menossa, että on helpompi turmella mahdollisuus (itseltä ja muilta) tekemällä jotain älytöntä. Niin kauan kuin virus jyllää, on mahdollisuus haikailla mennyttä ja olla muuttamatta omaa elämäänsä ja yhteiskuntaa toisenlaiseksi. On helpompi olla poikkeustiloissa kuin alkaa luoda uudenlaista tapaa elää. Kun jääräpäisesti elää kuten ennenkin, estää tehokkaasti muutosta.

Tai itse asiassa, kun tarkemmin miettii, pelko varmaankin on enemmän sen pelkäämistä, että omalla toiminnalla on seurauksia, että itse on vastuussa siitä, mitä tekee, ajattelee tai sanoo, siis elämästään. Onhan se pelottavaa, että ihan itse voisi jotenkin mukamaskin vaikuttaa siihen, mitä omassa elämässä ja maailmassa on. Paljon helpompi vain syyttää muita, odottaa että joku muu tekee jotain, ja vaatia vapautta tehdä mitä haluaa. Vapaus tietysti on hieno juttu, mutta sen toinen siipi, eli vastuu, jätetään helposti näkemättä, ja senhän tietää, miten hyvin yhdellä siivellä lennetään.

Ja anteeksi kaikki asianosaiset, ihan sama koskee salaliittouskovaisia. Kun ihmisen saa jumiin salaliittoteorioiden pyörittelyyn, tutkimiseen, todisteluun, julisteluun ja toisten valistamiseen halusivat he sitä tai ei, torpataan tehokkaasti korkeampi energia ja siirtyminen eteenpäin. Tämä ei tarkoita etteikö salaliittoja voisi olla, mutta parhaiten niistä pääsee irti nostamalla omaa värähtelyä ja irrottautumalla siitä energiasta, jossa ne voivat kukoistaa.

Oisko tuossakin se sama oman vastuun pelko? On helpompaa keskittyä siihen, mitä jotkut ovat tehneet väärin ja/tai suunnitelleet ihmiskunnan hallitsemiseksi tai mitä niitä nyt on, kuin tehdä asialle oikeasti jotain, eli siirtyä ohi ja korkeammalle, ja luottaa, että omalla energialla voi muuttaa asioita.. Kohkaaminen ja kauhistelu on näennäistoimintaa, se ei johda mihinkään eikä taatusti hävitä mitään, mikä on pielessä. Kaikki, mitä vastustat, saa voimaa ja energiaa siitä vastustuksesta ja samalla jumitat itsesi siihen energiaan.

Pelkoon pohjautuu myös se vastakkainasettelu, jota valotyöntekijöissä nyt niin runsain määrin on. Se on minusta se varsinainen salaliitto, saada valotyötekijät ja henkisen tien kulkijat poteroihin oman pienen salaliittonsa puolesta, tuomitsemaan muut. Se on tehokas tapa pitää värähtely matalana. On oikeasti ällistyttävää, miten pelko luikertelee elämään ja saa näkemään asiat vastakkainasetteluna ja taisteluna. En tajua mihin unohtui se vaihtoehto, että nostetaan värähtelyä jolloin alemman värähtelyn todellisuudella ei ole enää tilaa.

Joten, ärsytyksen hetkellä itseäni auttaa, kun muistan, että ihmisten idioottimainen käyttäytyminen kumpuaa pelosta. Koska ihan tasan tarkkaan se ei synny rakkaudesta, ja tällä planeetalla kaikki on jompaakumpaa.

Ja jos vastaus kaikkiin kysymyksiin on pelko, ratkaisu kaikkiin on sitten rakkaus. Ynnä oman värähtelyn nostaminen, sillä jokaisen energian lasketaan.