Asioilla on puolia

Huvitti, kun viime aikoina on kirjoiteltu uutisissa lukutaidon muutoksesta. No juu, on huomattu. Luetun ymmärtäminen on taitolaji, joka on aika monelta hukassa. Toinen juttu on selfiet ja kuvien ottaminen – miten voi kenenkään päähän pälkähtää, että auttamisen sijaan otanpa kuvan ja postaan someen? Ja kolmas alalaji on omien uskomustensa sokaisemat, joiden ns. halu ymmärtää kertoo aivan päinvastaisesta. Omanlaisiaan eksyksissä olevia kaikki, mutta asioilla voi olla tietysti muitakin puolia.

Ihmiset ovat erilaisia. Jokaisella on omat vahvimmat puolensa, ja ymmärrämme asiat eri tavalla. Aivan kuten selväaisteista joku on aina vahvin, kunnes kaikki avautuvat jollain lailla, myös hahmotamme maailman eri tavalla ja opimme eri tavalla. Täytyy vain myöntää, että olen ilmeisesti eksynyt somessa väärille sivuille, kun ärsyynnyn tietyistä jutuista nyt ihan liikaa.

Koska itse luen ja kirjoitan paljon, on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lukemaansa. Tai niitä, jotka eivät ymmärrä kirjoittamaansa, mikä sekin on kasvava ilmiö. Kollektiivinen energia on kuitenkin melkoisen voimakas tekijä, ja kun se vie vinoon, on helpompi mennä mukana kuin vastavirtaan. Tutkimusten mukaan ruudulta, tabletista, tieskan tai puhelimen näytöltä, luettu ei jää mieleen eikä sillä ole samaa vaikutusta kuin paperilta luetulta. Silti on tehty muilla mailla esim. kokonainen yliopiston kirjasto vain älylaitteilla käytettäväksi. Täälläkin yritetään upottaa tietotekniikka kouluihin, mikä on sinänsä hyvä, toteutus vain ei taida mennä ihan nappiin. Tai tekniikka ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi. Odottaisitte kristalliteknologiaa, niin kyllä pelittäisi…:).

Toisaalta taas sanat ja lukeminen ovat matalammassa energiassa paljolti vasemman aivopuoliskon juttuja. Koska planeettaa yritetään hivuttaa hiljalleen maskuliinisen ja feminiinisen tasapainoon, lukemattomuus ja ymmärtämättömyys voivat kertoa myös intuition ja sisäisen viisauden kaipuusta. Käytännössä tietysti ne, jotka ei tajua lukemaansa on kyllä niin pelkojensa vietävissä, että sisäisestä viisaudesta ei ole hajuakaan, mutta periaatteessa. Eli ehkä sen sijaan, että ärsyynnyn ihmisistä, jotka ei ymmärrä lukemaansa, voisin siunata heidät rakkaudella ja viisaudella. Ja pikku Myy sisällä sanoo, että siitäs saitte… Kaikki siis tyytyväisiä:).

Olen kovasti yrittänyt ymmärtää selfieiden ja jatkuvien kännykkäkuvien ottamisen korkeampaa puolta, mutta vaikeuksia tuottaa. Itse kun tiedän olevani jossain paikassa, kuuntelevani luennoitsijaa tai esiintyjää tai katselevani hienoa maisemaa tai mitä tahansa, vaikkei minulla ole siitä selfietä todisteena. No joo, vähän kärjistetty… Ainoa selfie, jonka olen ihan itse halunnut, on Tim Whildin kanssa, mutta se on taas minun juttu, ja ehkä muilla on erilainen tarve todistaa yhteytensä omasta mielestään hienoihin ihmisiin. Ei kuulu minulle, siitä vaan, jos se onnelliseksi tekee.

Siitäkin on muuten tutkimuksia, että jos ihminen kuvaa koko ajan, hän ei muista kokemastaan tilanteesta, maisemasta, tms. paljon mitään, eikä koe tilannetta, konserttia, näyttelyä, mitä tahansa, yhtä voimakkaasti kuin henkilö, joka ei kuvaa. Ehkä se on selitys siihen, miksi joidenkin ihmisten mielestä on hyvä ja hyväksyttävää kuvata onnettomuuksia, kuolleita tai loukkaantuneita ihmisiä. Ei tarvitse osallistua, ei kokea, juttu ei kosketa itseä, minun ei tarvitse auttaa. Pelkoa, mitäpä muuta. On helppo etäännyttää itsensä tilanteesta ja saada pelko kuriin, kun katselee maailmaa kännykän näytöltä eikä osallistu itse. En silti tajua. Miten voi olla jonkun mielestä hienoa kuvata loukkaantunutta lasta ja postata kuvia eteenpäin? Ja miksi ihmeessä pitää kuvata itselleen videota siitä, kun joku julkkis tulee paikalle? Ketä kiinnostaa? No joo, ehkä jotakuta kiinnostaa, vaikken minä tajua. Eli oisko ratkaisu siunata jokainen näistä sisäisistä pelkureista rohkeudella ja rakkaudella? Pitänee yrittää, sillä tuomitseminen ei ole ratkaisu, vaikka se niin kivaa välillä olisikin. Vastustamalla ja tuomitsemalla vain lisätään asialle energiaa.

Jokaisella on pelkonsa ja sokeat pisteensä, missä ei voi tajuta maailmanmenoa tai toisen käytöstä. Meikeläisellä tuo ymmärtämättömyys liittyy… hm, kaipa voi sanoa… ihmisiin. Ihmiset on outoja, enkä tajua mitä Alkulähteellä oli mielessä, kun planeetta asutettiin moisella lajilla. Oliko hyvä idea? Luultavasti muuten korkeammissa värähtelyissä ratkiriemukas. Meille, jotka täällä yritämme selvitä, ei ehkä niinkään ainakaan joka päivä…

2018-12-11T09:02:27+00:0010.12.18|

Jätä kommentti