Dys-juttuja

Kaikkein kamalinta ärsyyntymisessä ei ainakaan minusta useimmiten ole se, mikä ärsyttää, vaan se, että ärsyyntyy. Niinpä, tieto lisää tuskaa… Jos joku asia oikein kolahtaa, juttu on itsessä. Vähän eri tavoin riippuen tapauksesta, mutta maailma kun henkisten lakien mukaisesti peilaa erehtymättömästi takaisin sen, mikä ei ole kohdillaan, joskus tuntuu, että ois kivempi kun ei moista tietäisi.

Eli kun naapuri päättää vetää vesiruiskulla kerralla parvekkeen puhtaaksi ottamatta huomioon mitä alempana olevien parvekkeille tapahtuu, ja se ottaa päähän, ongelma on siinä, että alan miettiä missä asiassa en ota huomioon muita… Tai kun ihmiset ei osaa käyttää sähköpostiaan vaan ihmettelee, kun posti ei kulje, ja se harmittaa, kun voisivat itse etsiä sen hitsin meilinsä, koska se on joka tapauksessa tullut perille asti, ongelma on siinä, että alan miettiä missä kohden itse missaan jonkun perusosaamisen… Tai kun hiertää, kun sama ihminen valittaa miljoonatta kertaa samaa asiaa ottamatta mitään vastuuta omasta elämästään, saati että tekisi jotain muutoksia, ongelma on siinä, että alan miettiä missä kohden minä valitan koko ajan enkä tee muutoksia… No joo, tuohon viimeiseen on helppo vastata. Ajankäyttö, liiallinen joustaminen, joka ei ole lopulta kenenkään korkeimmaksi parhaaksi ja muut vastaavat.

Kävelyllä mietin äsken yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden ilmentymistä. Mikä on toisten huomioonottamista, ja mikä älytöntä laumasieluisuutta, ja mikä on yksilöllisyyttä, joka avaa tietä muillekin ja mikä idioottimaista etuilua ja älyttömyyttä, joka aiheuttaa lisää kieltoja kaikille joidenkin käytöksen takia, kas siinä pulma. Mietteet aiheutuivat mm. autoista, jotka on pakko saada ihan viereen, vaikka on ajokielto, ja irrallaan olevista koirista, jotka eivät suinkaan olleet omistajansa hallinnassa ja Jkylän ainokaisen kävelyreitin vallanneista rullaluistelijoista, joilla oli lisäksi joka puolelle huitovat sauvat. Tulinkin siihen tulokseen, että on pakko olla jotain dys-sanoja tiettyjä ihmisiä varten. Lukihäiriö ja numeroiden ymmärtämisen häiriö (onko kukaan kokeillut ymmärtäiskö niitä energiatasolla?) ja monet muut hankalat asiat ovat dys-alkuisia. Dysajatteleminen… vai dysälykkyys? No, jotain sen suuntaista, latinaa varmaan, eli oisko dyscogitare? Ja tietysti on olemassa myös dysspiritualitas, tai ehkä dysmentis, hankaluus hahmottaa henkisiä ulottuvuuksia. Ihan vain tuli mieleen.

Oikeasti elämä ei ole ollenkaan noin synkkää ja ärsytysten täyttämää. On tapahtunut joku hyppäys ihan selkeästi, ja olen niin autuaallisen onnellinen unista. Kuten yksi kaveri sanoi, minun uneni ovat olleet aika merkillisiä aina, mutta tässä välillä koronan kera ne olivat ihan tylsän tavallisia, kunnes alkoivat palata normaaleiksi. Ja nyt ne ovat vallan mainioita, josta olen kovasti iloinen. Ihan siksi, että ne ovat merkki siitä, että eteenpäin on menty, uusia tehtäviä on annettu ja tehdään, ja uudenlainen kouluttautuminen on alkanut. Mikäs sen kivempaa, joten olen onnellinen unistani. Tosin vieläkin vähän kaihertaa se naimisiinmeno pari yötä sitten. Ei siinä mitään, sehän kertoo sitoutumisesta. Mutta kun en tiedä mihin…

Onnellisuutta aiheuttaa myös Atlantiksen 22 temppeliä -kurssi, jonka energiat ovat aikamoiset. Lisäksi aivan yllättäin jouduin vetämään sitä samalla myös in english, joten siinäpä samalla aukesi sekin tie enemmän. Uusikuu kaksosissa, vai miten se meni, kommunikointia kaksin verroin…
Hienoja uutisia kuuluu ihmisiltä, ja ideoiden runsaudensarvi on tainnut aueta monen kohdalla. Olen niin onnellinen myös tästä vuodesta, monia hienoja juttuja on alkanut tapahtua myös käytännössä, ja mikäs sen kivempaa. Kyllä ne ärsytyksetkin siitä.