Ihanat perääntyvät planeetat

Olen onnesta syrjälläni, kun saatiin planeetat perääntymään kerralla. Olen kyllä saanut myös kuulla kaikesta kamalasta ja ah-niin-hankalasta, mitä ihmisillä nousee pintaan. Ihan varmasti nousee, en yhtään epäile. Koen tämän ajan kuitenkin lahjana, joka mahdollistaa meidän oikeasti, konkreettisesti, tietoisesti astua uudelle tielle.

Pluto, Saturnus, Venus ja Jupiter ovat juuri nyt perääntymässä kaikki, ja jos joku ei nyt tajua mitä oikeasti elämässä ja eri alueilla haluaa, niin aika hyvin on saanut suljettua mielensä ja tietoisuutensa. Näen koko ajan miten näistä planeetoista lähtee valonheitin jokaiseen, paljastamaan kätketyn ja sen, mitä ei halua nähdä. Siinäpä sitten ihmetellään…

Pohdin aina kurssieni yms kanssa nykyään entistä enemmän sitä, miten voisin auttaa, että tämä menisi perille käytäntöön asti. Vastaus on tietysti että en juuri mitenkään. Väkisin ei voi saada ihmisiä muuttamaan elämäänsä, vaikka maailmankaikkeus yrittää kaikkensa herättääkseen siihen, että parempikin tapa olisi. Ope nyt ei voi senkään vertaa, kertoa ja tuoda työkaluja, mutta käyttö jää jokaisen itsensä varaan. Kaipa se on se muutoksen pelko, ja hitaasti kypsennettävän sammakon syndrooma, puristusta voidaan lisätä jatkuvasti, ja silti pidämme kynsin hampain kiinni tutusta kamaluudesta mieluummin kuin otamme pikkiriikkisen askeleen jonnekin suuntaan.

Kaiken tämän tohinan ja joka puolelta päälle tunkevien pelkoon perustuvien tulevaisuuden kuvien keskellä on hienoa, miten monet kuitenkin ovat positiivisessa muutoksessa. Tulee hienoja uutisia työn kehittymisestä, aukeavista mahdollisuuksista ja oivalluksista, jotka muuttavat maailmaan, tai vähintään maailmankuvan, joka sitten aikanaan kyllä muuttaa maailmankin. On hienoa, että ymmärrys paremmasta on niin paljon vahvempi kuin vaikka tammikuussa, ja tulee vahvistumaan, kun vuosi tästä etenee.

Luomistyöskentelyhaaste oli todella mahtava. Iso joukko ihmisiä keskittyi luomaan parempaa, ja energiamuutos on ollut huomattava. Yhtään en epäile etteikö muutenkin energia olisi vähitellen noussut ja keventynyt, mutta nyt se on niin selvää, ja niin loistavan ihanaa. Kiitos kaikille osallistujille. Olen myös innoissani siitä, että päästään jatkamaan Kultaisen Atlantiksen 22 temppeliin. Osa on ihan uusia minullekin, ja on kiva oppia ja oivaltaa uutta itsekin.

Kultaisten aikojen yliopiston kanssakin tajusin vihdoin pari juttua, joita voimme Timin kanssa yhdessä tehdä, eikä tarvi ootella englanninkielisiä opiskelijoita. Kiireitä on kaikilla, mutta kuitenkin mahdollisuuksia on, joten saas nähdä mitä saadaan aikaan ennen syksyä. Tai sen jälkeen, sillä taas tunsin itseni tosi tyhmäksi, kun tajusin vasta nyt, että yliopiston opiskelijat tietysti voisivat saada Timiltä vain meille tarkoitettua opastusta, kun Tim tulee seuraavan kerran Suomeen. Se ei nyt tapahdu ihan heti, mutta jossain vaiheessa ehkä luultavasti voi olla todennäköistä.

Tuosta kamaluuksien pintaan nousemista vielä – lopeta se putsaaminen. Puhdistettavaa riittää, se on ihan fakta, ja varmasti vielä sittenkin kun ollaan paljon pidemmällä. Tuntuu vain nykyään, että kun vielä riittää putsattavaa, se on kätevä tekosyy, joka estää etenemisen elämässä tai henkisellä tiellä. Sitten on, vaikka mitä, ja mitä siitä. Elää voi silti, eteenpäin voi mennä silti. Ei kukaan voi olla täydellinen tällä tasolla, joten jos jää odottelemaan sitä päivää, kun kaikki on valmista, voi ootella aika kauan.