Ihanuuksien ahdistus, eli kursseja, kouluja ja yliopistoja ja kaikki hyvin

On se vähän paradoksi. Kun menee niin hyvin, että ahdistaa… Mietin tuota, kun lueskelin palautteita kursseista. On tosi ihanaa, että on tykätty, että ihmiset kokevat saavansa enemmän kuin odottivat, että kiitellään ja ollaan iloisia kurssien annista, ja ennen kaikkea, että kurssi on auttanut heitä eteenpäin omalla tiellä ja elämässä. Se ahdistus syntyy siitä, että alan kyseenalaistaa omia tapojani. Ehkä pitäisi aina vaan tehdä samaa kuin ennenkin, pitää samaa kurssia kerta toisensa jälkeen eikä aina muuttaa kaikkea, niin että jokainen kurssi on uusi juttu.

Toisaalta ja toisaalta, eli asioilla on puolensa. Jos pitäisin ikuisesti ja aina samaa tai samoja kursseja, työmäärä vähenisi murto-osaan, ja ehkä ehtisin enemmän kirjoittaa, tai ehkä jopa elää muutenkin. Suuri määrä ihmisiä on heräilemässä, ja aina tulee uusia, jotka ovat siinä vaiheessa, että kiinnostuvat asioista. Toisaalta itse olen kärsimätön, enkä jaksa jauhaa samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Minkä kyllä huomaa, sori, asiasta osalliseksi joutuneet. Ja kun itse menee eteenpäin, ja oppii ja oivaltaa, tuntee itsensä huijariksi, jos puhuu osatotuuksia.

Tuossa on kyllä selkeästi parannettavaa. Koska ketään ei voi valaista väkisin, ei myöskään varmaan ole syytä antaa vastausta, joka käsittää koko universumin, jos toinen ei ole siihen valmis. Tai sitten voi vastailla kuten noi enkelit ja mestarit aina, niin ympäripyöreitä juttuja, että ihminen tajuaa ne sitten, kun on päässyt paljon pidemmälle. Ääh. En tiedä mistään mitään, mutta kursseja on tullut pohdittua vähän reippaammin viime aikoina.

17.kouluun tulee ihan juuri melkein valmiina uusi ilmaisminikurssi Kultaisesta Atlantiksesta. 17.koulun jäsenille ilmaisina on niitä asioita, jotka minusta on tärkeitä kaikille henkiselle tiellä, eli maadoitus, suojaus, puhdistus, oma enkeli ja chakrat. Nyt siihen joukkoon lisääntyy Kultainen Atlantis, joka on ajankohtainen ja tärkeä, sillä kuten kaikki varmaan tietää, se on perusta ja malli uudelle kultaiselle ajalle. Toinen työn alla ja melkein valmiina on Lohikäärmekoulu III. Se on aivan mahtava, vaikka itse sanon, sillä planeettojen ja universumin lohikäärmeet on melkoisia kavereita. Itse asiassa mietin pitäiskö heistä kirjoittaa kirjanen, mutta toisaalta Diana Cooperilla on omansa, joka ehkä joskus suomennetaan, ja toivon mukaan jopa pätevän suomentajan taidoilla.

Joka tapauksessa lohikäärmeitä pyörii ympärillä, mutta keskustelen silti kovasti paljon lordi Kuthumin ja Voosloon ja arkkienkeli Metatronin kanssa. Niin, ja Djwhal Kuhlin kanssa säteistä. Nuo muut liittyvät Atlantis-yliopistoon. Ehkä pitäisi alkaa käyttää oikeaa nimiä, Kultaisten aikojen yliopisto, University of Golden Ages. Tai lempinimeä, jota huomasin Turussa käyttäväni, eli kaikkien aikojen yliopisto. Joka tapauksessa koulutusorganisaatio, systeemi, järjestelmä, mikä lie, joka ammentaa muualtakin kuin Kultaiselta Atlantikselta. Kultainen Lemuria on myös osallisena, ja minua on aina kiinnostanut ja innostanut Angala, joten nimeen piti laittaa kaikki kultaiset ajat.

Yliopiston kurssikokonaisuus on ollut pohdinnassa ja työn alla. Mitä enemmän sitä käydään läpi, sitä isompi homma siitä näyttää tulevan, ja sekin alkoi jo vähän ahdistaa. Miten sen ikinä koskaan pystyy saamaan aikaiseksi… Mutta Kuthumi ja Metatron ja vähän Vooslookin on sitä mieltä, että ei aina kannattaisi kitistä, vaan voisin mennä yksi askel kerrallaan. Ai minä vai… Joka tapauksessa pohjatyötä on tehty jo monilla kursseilla, eli emme ole ihan alussa. Toisekseen tosiaan voidaan mennä palikka kerrallaan, ainakin englanninkielisessä osiossa. Suomessa tietysti voidaan tehdä taas ihan mitä halutaan, ja mennä eteenpäin niin kovaa ja nopsaan kuin suinkin, kuten Diana Cooper Schoolin kanssa. Hyvä me, meiltähän sekin käy.