Ihmisenä eloa, eli oliko taaskaan hyvä idea

Maailman peilausta ihmettelen taas kerran. Huomioimme toisissa ihmisissä sen, mikä on itsessä. Juu, kyllä muutakin, mutta se mikä nostattaa laineita, on aina myös itsessä, siihen ei kiinnitä muuten mitään huomiota. Ja se tarkoittaa sekä ärsyttäviä että ihania puolia – kun ihailemme jonkun ihmisen myötätuntoa, rakkaudellista asennetta, tapaa elää yhdessä enkelien kanssa tai vastaavaa, se sama löytyy itsestä.

Joten siis kun muutaman ihmisen asenne ottaa vähän päähän, suurin harmin aihe on se, että harmittaa. Jos se olisi vain käyttäytymiskuvio, toisten ongelma, niin huomioisin sen ja ehkä hymähtäisin, että ihmiset on outoja – juu, ovat – enkä välittäisi sen enempää. Nyt, kun vähän hiertää, harmittaa kahta kamalammin, kun tiedän, että tuollekin pitäisi tehdä itsessään jotain, kun kerran maailmankaikkeus suuressa viisaudessaan päätti sen nostaa esille.

Oman energian puhdistamisen helppous taitaa riippua mielentilasta. Joskus se on vain rikka rokassa, napsaistaan pois tai pyydetään apua Violettiliekin joltain versiolta tai lohikäärmeiltä, ja sillä selvä. Joskus taas on niin tavattoman kyllästynyt koko ikuiseen puhdistamiseen ja matkaan uuteen kultaiseen aikaan, että ei vois vähempää kiinnostaa. Niinpä, se, mitä vastustat, pysyy ja vahvistuu. Olikohan meillä puhetta maailmankaikkeuden laeista ennen kuin sitouduttiin tälle planeetalle?

Tuntuu, että koko värväysprosessi meni vähän laput silmillä. Tajusiko meistä kukaan, että kun tänne lähdet, olet sitten sidottu tähän planeettaan, kunnes karma on pois? No, nythän se entinen on jo pois, ollut monta vuotta, ja se, mitä luodaan, hoidetaan saman tien, kaikki ovat jo pikakarman piirissä tällä planeetalla. En myöskään usko, että kukaan meistä ymmärsi ennen tänne tuloaan todella mitä tarkoittaa kulkea unohduksen verhon läpi. Tai edes sitä, kun oltiin sopimassa Atlantiksen kokeilusta, miten pitkälle se menisi ja mitä kaikkea siihen sisältyisi.

Valon maailmassa sielun tasolla kaikki varmaan on ihan älyttömän hienoa ja tuntuu upealta, kun voi osallistua tähän prosessiin, kokonaisen planeetan hinaamiseen korkeampiin värähtelyihin ja kaikkeen, mitä siihen sisältyy. No, sanonpa vaan, että ei se käytännössä aina niin huippua ole. Monesti on, ja kohta taas on, mutta nyt olisin sitä mieltä, että seuraavalla kerralla olisi syytä harkita vähän pidempään ennen kuin alkaa ihmiseksi.