Joulun tunteita ja energiaa

En tiedä miltä tuntuu, mutta joltain tuntuu. Vähän innostuneelta (aika vähän tässä vaiheessa), vähän alistuneelta (no, tehty ja nähty ja nyt mennään eteenpäin), vähän tai vähän enemmänkin kiitolliselta, koska siihen on valtavasti aihetta juuri nyt ja kuluneena vuotena, vähän siltä sun tältä mitä en oikein tunnista. Vähän kuin varpaillaan oloa, uuden edessä varuillaan ja epäillen, mutta päättäväisenä, takertuen toivon hituseen.

Kaikki tunteet ja ounastelut liittyvät tulevaan vuoteen ja muutoksiin, joita olen havainnut itsessä ja lähimmäisissä. Kolmosvuosi tulee. Ihan kiva, ja luultavasti iloa ja mukavaa yhdessäoloa, paitsi heille, ketkä tuntevat kolmosen toisen puolen. Sitäkin on. Voi mennä aika pintaliitoa osan aikaa, tai sitten voi ilmaantua sisäänpäin kääntymistä, herkkähipiäisyyttä ja väärinkäsityksiä, sisäisen lapsen kaikenlaisia temppuja. Tulemme näkemään itse kukin mitä sisäinen lapsemme tuumaa maailmanmenosta ja siitä, miten olemme häntä kohdelleet. Itse asiassa, kun politiikka tuli mieleen, mikäs sen hauskempaa kuin viettää vaaleja kolmosvuonna. Veikkaan, että kaikenmoista hiekkalaatikkokärhämää tulemme näkemään.

Tein eilen täysikuun Kuun temppelin seremonian Atlantiksen kavereiden kanssa, ja ilmeisesti osa tunteista liittyy siihen. Kun äänitin visualisaatiota Paluu temppeleihin –kurssilaisia varten, oli hiukka hankalaa, kun kyyneleet valui ja ääni tuppasi tärisemään, ja sitten vielä hupsahtelin energiassa johonkin, niin etten muistanut puhua pitkään aikaan. Onneksi on noi ohjelmat, sai vähän editoitua visualisaatiota. Halusin sitten tehdä sen itsekin, koska Kuun temppeli Kultaisella Atlantiksella on yksi paikka, josta jotain muistan. Ihan oli kuten ennenkin, kun siellä pistäydyin, ja seremonia oli aika vaikuttava. Isis ja Thoth ovat ne Altan jäsenet, jotka parhaiten muistan, ja Isiksen energia on aivan ihana. Ja kyllä se arkkienkeli Christielkin on ihan jees:).

Nyt sitten on putsailtu ja päästetty irti täysikuun aikaan, ja valmistaudutaan jouluun ja uuteen vuoteen. Erilainen joulu tänä vuonna joiltakin osin, ja lisäksi olen jotenkin ihan hukassa päivien kanssa. Ajan hahmottaminen ontuu kunnolla, mutta ehkä se joulu tulee, kun on kuusi ja syötävää ja lahjoja kassillinen menossa läheisille. Hymyilytti, kun äidin pieni sanoi haluavansa yhden kirjan lahjaksi – ihan siksi, että ei ole itse onnistunut sitä löytämään mistään. Äidin puoleen kannattaa ehdottomasti kääntyä, kun ei itse onnistu:).

Kasasin niin paljon luettavaa joulun ajaksi, että tarvitaan ilmeisesti pari kuukautta, että saan ne kaikki käytyä läpi. Astrologiaa kuun kannalta, Joshua David Stonen kirjoja, kaikki Harry Potterit, kirjaston varastosta haettiin suuri määrä kirjoja, jotka muistan ja haluan lukea uudelleen, muutama täysi kirjasarja romaaneja, kaverin lähettämät planeettojen kuvaukset ammattiastrologiassa, pari kirjaa lohikäärmeistä – ne on onneksi ihan ohuita – ja parikymmentä muuta, jotka nostin omasta hyllystä tarkempaa lueskelua varten, kuten Crystal Masters 333, Crystal Angels 444 ja Crystal Goddesses 888. Ja jos aikaa noilta jää, voisin lukaista uudelleen Judy Hallin Crystals ja Sacred Sites. Hmm. Kestäähän joulu pari viikkoa, eikö?

Kristusvalo virtaa jouluna voimakkaasti tälle planeetalle ja kaikelle sen päällä. Otetaan se vastaan itsemme ja kaikkien parhaaksi. Hyvää joulua itse kullekin.

2018-12-23T15:41:18+00:0023.12.18|

Jätä kommentti