Kuinka saisin rikki kookospähkinän eli opastusongelmia

Siinäpä hieno laulun pätkä, johon herätä. Aina joskus, kun on asia, jonka suhteen olen saanut itseni ihan pyörryksiin juupas-eipäs-jos sittenkin-eikun ehkä ei kuitenkaan-pyörityksellä, pyydän illalla, että saisin asiaan opastusta yön aikana, ja että aamulla, kun herään, tiedän korkeimman vaihtoehdon. Ja sitten heräsin tuohon kookospähkinään…

Ajattelin ensin, että okei, se on jotain opastusta, ja siitä se lähtee selviämään, mutta en nyt kuitenkaan oikein tiedä. Kävi nimittäin niin, että en saanut auki kahvipakettia. Enkä keksipakettia. Enkä yhtä rasiaa. Jokaiseen tarvittiin työkaluja, ja se nyt sentään on ihan älytöntä. Sitä paitsi inhoan kookosta, joten sekin vielä…

On todella hienoa, että voi pyytää opastusta, ja todella hienoa, että sitä saa. Välissä on vain se heikoin lenkki, joka on omassa päässä pyörivät ajatukset. Tiedän, että myös opastus voi välistä olla enempi sellaista Mitä jos miettisit ihan itse – juttua, sillä olemme niin ohi siitä ajasta, jolloin pystyimme sysäämään päätöksenteon ylemmille tahoille. Omaa mestaruutta on otettava käyttöön, halusi tai ei. Jotenkin en muuten osaa kuvitella esimerkiksi Serapis Beytä kitisemässä enkeleille, kun ei tiedä mitä tehdä… Ehkä ihan siinä kohdassa ei vielä olla, mutta sinne olemme jokainen menossa, ja vastuun ottaminen omasta elämästä on tarpeen.

Jospa siis yrittäisin tehdä niin kuin opetan, eli ensin päätös, ja sitten avunpyyntö. Kyllä enkelit kertoo mikä on korkein vaihtoehto, jos kysyy, mutta mulla taisi olla sekin vielä vähän epäselvää mikä se kysymys oikein oli, kun väänsin vaihtoehdoista itseni kanssa. Ensi yönä uusi yritys, selkeä kysymys selkeään asiaan. Ja mitä vetoa, vastauksena tulee jotain muuta kuin kookospähkinä.