Kuka uskoo enkeleitä

Diana Cooper sanoi kerran, tai ehkä useammankin kerran, että ero häneen ja moneen muuhun henkisen tien kulkijaan on siinä, että hän uskoo sen, mitä enkelit sanovat. Tuo tuli mieleen, kun arkkienkeli Metatron vähän loihe lausumaan minun tulevista hommistani. Siitä on nyt muutama viikko, ja sori Metatron, yhä edelleenkin pyörittelen päässäni noinko vai näinkö ja haluanko ja mitenkähän ois.

Olemme totta kai pitkällä siitä ajasta, kun enkeleiltä tai muilta valotyypeiltä aneltiin opastusta. Mitä pidemmälle matkamme uuteen kultaiseen aikaan edistyy, sitä enemmän otamme myös vastuuta itsestämme. Olemme aina olleet vastuussa itsestämme ja elämästämme, mutta nyt se alkaa olla niin ilmiselvää ja arkipäivää, että sitä ei voi jättää huomiotta. Eli päätökset itse, ja sitten pyydetään apua. Juu, selvyyttä ja opastusta voi ja saa pyytää, mutta yksikään valo-olento ei tee päätöksiä puolestamme.

Tässä on vain käynyt niin ainakin minulla ja aika monella muullakin, että samalla kun sitä omaa mestaruuttaan harjoittelee, ei tule pyydettyä apua. Sitä olisi kuitenkin tarjolla, kun muistaisi ottaa vastaan. Tuo, että mietin Metatronin juttuja, on taas ihan tavallista, olen aina kinastellut ja kyseenalaistanut opastuksen. Huono tapa, mutta minkäs teet. Mutta jos Metatron on oikeassa – niin no, luulis hänen jotain tietävän, vastuussa koko planeetan ja meidän jokaisen ylösnousemuksesta – niin on käännettävä omaa asennetta melkein 180 astetta. Toisaalta kun noita juttuja mietin, huomasin pieniä innostuksen kipinöitä ja alkavaa onnellisuutta. Joten – ehkä…