Kypros opettaa

Monenmoista opetusta on tullut tämän kohta parin viikon aikana, jonka olen tällä saarella viettänyt. Osa on puhtaasti henkilökohtaisia, asiat ovat tulleet päätökseen ja uusia avautunut. Osa liittyy 17. kouluun – ette usko, mitä sinne on avautumassa ihan kohta:) – ja osa taas yleisesti nykyisiin energioihin.

On ihan selvää, että osa porukasta on pää pilvissä, eli jumissa myrskykerroksen sekoittavan energian kanssa. Se on tosi helppoa, ei tarvi kuin alkaa huolehtia jostain niin että energia madaltuu, tai uppoutua vähän syvemmin menossa oleviin maailman tapahtumiin. Ja ennen kuin huomaakaan, hups, päätä ja energiaa sekoittaa valtava kollektiivinen myllerrys. Niksi on siinä, että pitää oman energian tasaisena ja nousee koko kerroksen yläpuolelle.

Mietin tuota tänään, kun kuuntelin vierestä miten k a m a l a n vaikeaa jotkut jutut on. Helppo tietysti vierestä arvostella, kun ei ole omista asioista kyse. Silti olisin sitä mieltä, että on helpompi tehdä päätöksiä ja saada asioita eteenpäin, jos hankkii tarvittavat tiedot ja pitää oman energian tasapainoisena. Aika kauan olen jotain itsekin jahkaillut, niin kauan, että maailmankaikkeus on pakottanut muutoksen sitten vähän vaikeimman kautta. Ehkä se siksi on niin helppo nähdä muiden elämässä. OIspa somaa, jos voisimme oppia toisten kokemuksista, ettei jokaisen tarvis hakata päätä samaan seinään.

Omassa mietintäpyörityksessä on asia, jonka olen tiennyt jo vuosia, mutta onnistunut ajattelemaan, että ei koske minua, ja koska tämän elämän asiat valittiin toisin, ei tarvi miettiä. Kultaisen Atlantiksen perintöjä siis ihmettelen, ja sitä, mitä ihmettä olen oikein osannut, kun se on pitänyt salata niin maan perusteellisesti. Kunnes sitten nyt alkaa tulla häivähdyksiä esiin, ja on pakko ottaa kantaa. Ois aika helppoa jos voisi vain lakaista edelleen asian maton alle, mutta valitettavasti tällä henkisellä tiellä paluuta ei ole. Kun jotain tajuat, se on ja pysyy vaikka yrittäisi jättää huomiotta.