Lohikäärmeitä ja opintoja

Olen heilahdellut energioissa korkea-vielä korkeampi-huikea-välillä, ja pikkaisen alkaa jo pyörryttää. Kun ois vähän vähemmän jäätä, pääsisi kävelemään enemmän, ja se voisi tasoittaa tilannetta. Nyt tuntuu, että maadoitus toimii, mutta välillä ei tahdo riittää.

Ihanaiset lohikäärmeet ovat moisen aiheuttaneet. Olen tehnyt viimeisiä juttuja Lohikäärmekoulu kolmoseen, ja planeettojen lohikäärmeet ovat niin mahtavia, että en viitsisi tehdä mitään arkista, hengailisin vain niiden kanssa. Vähän on ollut vaikea pukea sanoiksi sitä energiaa, mutta onneksi kurssilaiset sen varmaan visualisaatioissa tunnistavat. Sitä vain mietin, että kun lohikäärmeet voivat vaihtaa värähtelyään hyvin mataliin ja hyvin korkeisiin, sukeltaa ihan mihin haluavat, toimiiko se myös näiden universumin korkeimpien kavereiden kanssa? En oikein jaksa uskoa, että niin on. Kyllä ne voi madaltaa energiaa aika paljon, mutta en usko, että ne ihan niin alas pääsee kuin elementtien lohikäärmeet. No, pitää kysyä, sillähän tuo selviää. Mutta kyllä ovat mahtavia kavereita.

Toinen aivan mahtava juttu on viikon päästä päätökseen tuleva Paluu temppeleihin –kurssi. Minulla on paljon loistavia kurssilaisia, olen kouluttanut päteviä ja osaavia opettajia, mahtavia reikimastereita ja vaikka ketä, mutta tämä kurssi on aivan omaa luokkaansa. Ehkä siksi, että se mitä me tehdään on uutta, ekaa kertaa koskaan ikinä, ja tulokset on todella upeita. Mutta myös, ja ennen kaikkea siksi, että ihanat, osaavat kurssilaiset ovat olleet niin valmiita astumaan tuntemattomaan pelkän uskon varassa, ja luottaneet, että he pystyvät tuomaan uudelleen käyttöönsä taitoja Kultaiselta Atlantikselta. Olen niin mahdottoman ylpeä heistä. Ja iloinen siitä, että olen osannut olla avuksi heidän tiellään. Joskus tosin vähän, ihan hiukkasen säälittää mun kurssilaiset, sillä he joutuvat olemaan koekaniineja koko maailmaa varten. Niin nytkin, sillä tämä kurssi tulee olemaan osa Kultaisten aikojen yliopiston kakkostasoa.

Kultaisten aikojen yliopisto on niin iso juttu, että välillä se saa makaamaan sängyn pohjalla ja miettimään miten koskaan ikinä, ja sitten tulee taas siivellä päähän yläkerrasta, ja motkotusta, että askel kerrallaan, tahvo… No joo, ehkä vähän nätimmin, mutta aika napakasti. Se askel kerrallaan on aika hankalaa, kun tekemistä on valtavasti ja kaikki on kiinnostavaa. Olen tosi iloinen, että vaikka tästä tulee kaksikielinen, englantia ja suomea, ja kaikkea koulutetaan myös muualla kuin Suomessa, saan täällä mennä niin pitkälle kuin haluan niin nopeasti kuin haluan, kunhan kaikki on yliopiston laadun ja standardien mukaista. Eikä sekään varsinaisesti harmita, että Tim on kiinnostunut opettamaan myös meidän yliopistossa. Sitä pitää vielä hioa, mutta tulossa on sekin.

Elämme mielenkiintoisia aikoja… Josta tuli mieleen politiikka. Minusta olisi aika hienoa, jos kaikki Suomen valotyöntekijät lähettäisivät Violettiliekin jotain versiota kaikkiin äänestyspaikkoihin ja rakkautta kaikille äänestäjille. Voisi myös olla hyvä täytellä välillä Suomen yllä olevaa valoallasta, vaikka pyytää yksisarviset ja lohikäärmeet, tai enkelit ja mestarit täyttämään sitä korkeimmilla mahdollisilla energioilla, että Suomen enkeli voi sitten sitä valoa vuodattaa maan ylle, kun on vaalien aika. Tuntuu, että nyt voisi olla oikeasti aika muuttaa monta asiaa uutta kultaista aikaa varten.