Muistan auringon

Sekä siinä mielessä, että joskus se paistaa, tai on paistanut aiemmin. Mistä sen varmasti tietää, että se tapahtuu uudestaan, kukaan ei ole tieteellisesti todistanut, että auringonpaiste palaa… Tai siis niinhän pitäisi ajatella, jotta noudattaisi samaa logiikkaa kuin ihmiset, jotka kieltävät henkisen todellisuuden. Mutta ehkä se paistaa sittenkin, ja ehkä jopa tänään hitusen verran jopa pilvien läpi.

Muistan auringon myös siinä mielessä, että jostain syystä olen nyt hyvin tietoinen siitä. Ehkä keskusauringon valoa virtaa voimakkaammin oman aurinkomme kautta. Vaikka me nykyään olemme suorassa yhteydessä keskusaurinkoon, eikä energiaa tarvitse madaltaa enää kuten ennen, oma aurinkomme on silti tärkeä linkki korkeampiin värähtelyihin. Tuntuu, että kilometrien paksuisesta pilvikerroksesta ja hämäristä päivistä huolimatta olen hyvin tietoinen auringon liikkeistä ja sen olemassaolosta, vaikken sitä näe. Ihan hienoa tietysti, ei niin ahdista tuo pimeys.

Tosin aamulla huiskin käsilläni pilviverhoa, siinä toivossa, että olisin saanut pienen raon siihen. Ihan ei ole vielä onnistunut, pitänee keskittyä ja pyytää ilmalohikäärmeitä ja ilman elementaaleja apuun. Ties vaikka saisin pilkahduksen sinistä taivasta Jkylän ylle:). Sään muuttamista voi hyvin harjoitella itse kukin, pitää vain muistaa, että sää on koko planeetan juttu. Kun yhdestä paikasta muuttaa, se vaikuttaa aika pitkälle, joten aina pitäisi tehdä muutokset kaikkien korkeimmaksi parhaaksi. Ois kiva, jos myös valtiot muistaisivat sen kun sotkeentuvat kemikaaleilla sään muuttamiseen omien rajojen sisällä.

Taidan vetää auringonvalon ympärilleni ja täyttämään koko auran, sekä keskusauringosta että omasta auringostamme. Ja sitten kaupungille, valaisemaan muidenkin elämää:).