Mutkallista tietä, mutta kummiskin

Tänä aamuna vaalituloksia vilkaistuani olen saanut hihitellä suhteellisen paljon. Olisin niin toivonut, että oltais päästy koko maa korkeampaan värähtelyyn suhteellisen helposti, mutta sama kai tuo, mennään sitten vähän mutkallisemmin. Mikä ikinä vaalitulos omasta mielestäsi on, hieno tai vähemmän, siihen voi soveltaa yhtä lausetta: Tästäkin seuraa jotain parempaa.

Ikinä en varmaan lakkaa hämmästelemästä ihmisen kykyä uskoa samaan aikaan useita toisiaan kumoavia asioita. Taidanpa tehdä tuota itsekin, mutta enemmän itseäni koskevissa asioissa, ei politiikassa. On aika hupaisaa seurata, kun vaihtopenkin huutelijat muuttuvat nopeasti, kun pitää alkaa oikeasti tehdä jotain asioiden eteen, ja selityksiä ja väistelyä alkaa löytyä. En olisi uskonut, että siihen menee vain muutama tunti, mutta pitää myöntää, että taito antaa vastuu jonkun muun harteille ja esittää marttyyriä on joillain todella hallussa. No, kansa on päättänyt, ja sitä saa mitä tilaa. Taidan pistää iltarukouslistalle koko Suomen.

Elämme tosiaan suurten muutosten aikaa, ja se näkyy kaikkialla. Monet tuntuvat kokevan hankalien energioiden vyöryä omassa olossa, kodissa tai kanssaihmisissä. Maadoittuminen on todella tärkeää, että oma energia pysyy tasapainossa, mutta paljon enemmän kuin pitkään aikaan tuntuu tarvitsevan myös putsausta ja suojausta. On totta kai niin, että jos oma sisin on kirkas ja puhdas, mitkään pelkoon pohjautuvat energiat eivät kosketa meitä. Ihan siellä kai on aika harva vielä toistaiseksi, ja siksi on syytä olla järkevä oman energian kanssa, ja pitää itsestään huolta.

Onneksi pääsee jo ulos ilman jäällä liukastelua. Täälläpäin on vain niin paljon katupölyä ilmassa, että ilmanlaatu taitaa olla taas huonompi kuin Pekingissä, ja ulkona olo aiheuttaa hankalia oireita. Vihreää pitää kuitenkin saada, ja olenkin suhteellisen iloinen, että pääsiäisruohosta iti ainakin kolme pientä vartta.