Pelastaja tarvitsee uhrin

Transform Your Life, Muuta elämäsi, on yksi Diana Cooper School of White Light –opettajakoulutuksista. Kaikille muille se on vapaaehtoinen, mutta masteropettajille pakollinen. Syytä onkin, sillä niin hyvää oppia kurssilla saa lähimmäisistään ja ennen kaikkea tietysti itsestään. Se ei aina ole kivaa, mutta yksikään henkisen tien kurssi, millä tasolla tahansa, ei voi olla opettajan terapointia. Tuotakin on muutaman kerran hamassa menneisyydessä nähty, ja kuullut olen useamminkin.

Yksi oppi, jota myös tuolla kurssilla käsiteltiin, oli roolit, joita vedämme, joko sisäisen lapsen käyttäytymismalleina tai muuten. Siihen liittyy se, että kun ihminen haluaa pelastaa muita, hän tarvitsee uhrin, jota auttaa. Ilman sitä hänen elämällään tai työllään ei ole sisältöä, ei tarkoitusta, ja jos kyse on työstä, ei myöskään toimeentuloa. Se taitaa olla meidän valotyöntekijöiden kompastuskivi, aika monella.

On hienoa, kun halutaan auttaa, on hienoa, kun halutaan opastaa, sitä tarvitaan. Mutta auttaja ei voi olla ikuinen auttaja, jokaisen on otettava vastuu omasta tiestä ennen pitkää, ja se pitää hänelle sallia. Vaikka sitten kompastelisi ja tekisi virheitä tai opella/hoitajalla olisi tunne, että nyt on potkittu lentokyvyttömät pesästä.

Olen varmaan todella onnekas, kun minulla on loistavia kurssilaisia, jotka innolla kulkevat omaa tietään. Olen kiitollinen, kun saan hieman opastaa alkutaipaleella tai jossain kohtaa matkan varrella, mutta yksikään kurssilaisista ei kyllä omaa uhrin asennetta. Ehkä siksi, että minä en ketään pelasta, pelastakoon ihan itse itsensä, ja toisekseen jos joku alkaisi valittaa miten kaltoin maailma kohtelee, luultavasti palauttaisin aika nopsaan mieleen mitä on opittu ja oisko syytä käyttää sitä. Tuota kyllä yläkerta aina joskus vihjailee minullekin, mutta minulla on hyvä syy hukuttaa kiireeseen kaikki opittu, se toimii aina:).