Sinistä valoa ja lisää tietoa

Siis Plejadien kanssa on touhuttu, huomenna alkaa Kultaisen Atlantiksen tähtikoulun Plejadit-osuus. Tähtikoulussa on ollut hienoa värkätä kursseja, koska joka ikinen kerta on tullut oppia ja oivallusta itsellekin. Jotenkin vaikka on tavallaan tiennyt, ei vaan ole sisäistänyt asioita ennen samalla tavalla. Kuten sitä, että Plejadit, Sirius, Orion ja Neptunus ovat niin läheisissä väleissä Maan kanssa. Juu, tiedän, olen tiennyt jo pitkään, mutta nyt vasta tajuan. Iso ero.

Luin myös Joshua David Stonen kirjasta siitä, että joidenkin mielestä koko systeemi, Lyyra ja Sirius ja Plejadit ovat kaikki toistensa jälkeläisiä. Olikohan se niin, että lyyralaiset veti herneen nenäänsä jostain syystä, ja osa porukasta siirtyi Plejadeille ja sieltä sitten edelleen Siriukselle. Tai jotain. Itse asiassa vähän epäilen. Voihan se olla, mistä minä tiedän, mutta suurella skeptisyydellä suhtaudun tietoihin menneiltä vuosikymmeniltä sekä henkisellä tiellä että tähtien suhteen.

Tim Whildin kanssa puhuttiin tästä(kin) jutusta, kun valitin, että Diana Cooperin Atlantis-kirjassa on minusta juttuja, jotka ei ole ihan kohdillaan. Sen kirjoittamisesta on kauan, 15 vuotta, ja tietoa ja ymmärrystä on tullut lisää, joten ei ihme, jos joku asia tämän päivän energiassa aukeaa eri lailla. On se kyllä muuten tosi ärsyttävää. Jossain kanavoidussa tekstissä sanottiin, oisko ollut El Morya, että emme kerro enempää ettemme hämmennä teitä. Pah. Minä alakoululaisina ne meitä pitää…

Uusikuu, ja uutta pitäisi. Ehkä on aika pistää pystyyn kristalligridi, jotta saan julki Kultaisten aikojen yliopiston kursseja. Pakolliset, vapaaehtoiset ja jatkot. Ongelma on vaan siinä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja kun se on jo tehty, mieli alkaa raksuttaa jo muuta. Henkistä kurinalaisuutta, sanoo Metatron. Ja Merlin.