Sitruuna ja Anubis

Kaksi asiaa, joilla minulle voi myydä mitä vain. Sitruuna hedelmänä, puuna, puunlehtinä, värinä ja makuna, kuvana ja vaikka missä muodossa on jo vuosia ollut syy moneen asiaan. En sitten yhtään tiedä miksi, niin vain on. Pari päivää sitten ostin jopa sitruunajugurttia… Inhoan jugurttia ja maitoa en käytä muutenkaan, mutta koska nimessä oli sana sitruuna, ja ehkä joku promille tuoteselosteessakin, niin vaan sujahti ostoskassiin. Ei se ollut kovin hyvää – varsinkin se maidosta tehty osuus oli aika kamala.

Anubis sen sijaan. Hmm. En tiedä hänestäkään miksi, mutta Anubis ja Anubiksen vartijat ovat jostain syystä minusta tosi kova juttu. Luin jo vuosia sitten, kun vasta aloin heräillä henkiseen todellisuuteen, jonkun romaanin Egyptistä ja jostain oisko ollut papittaresta, joka oli yhteydessä Anubikseen ja hänen vartijoihinsa, ja olin aivan otettu asiasta. Se kirja taitaa edelleen olla kirjahyllyssä, vaikka tieto Anubiksesta on siinä kyllä ihan soopaa.

Kun Tim Whild ohjasi joitakin vuosia sitten ensimmäisen kerran visualisaation, jossa käydään Amentin saleissa, yksi ihanimpia asioita oli Anubiksen vartijat, jotka matkalla tapaa. En juuri ikinä koskaan halaile ketään –minkä kaikki kurssilaiset voivat todistaa – mutta visualisaatiossa halailin näitä vakavia, yrmeiltä näyttäviä vartijoita aivan estotta. He ottivat sen hiukan yllätyksenä:).

Yhdessä komentaja Ashtarin tähtilaivueen kanssa Anubiksen vartijat edustavat minulle ainakin äärimmäistä turvallisuutta. Jos joku mättää, ajatus jommastakummasta, Ashtarin avaruusaluksista tai Anubiksen vartijoista, saa energian tasoittumaan ja tiedän, että kaikki on hyvin. Olenkin miettinyt oisko moinen perua Egyptin ajoilta. Ne vartijat, ei Ashtar. Pitänee alkaa kaivella Egyptin muistoja jossain vaiheessa.