Sukellus seiskaan ja hyppy etelään

Numerologi laskee tietysti puolihuolimattomasti koko ajan kaikkea mahdollista. Mikä on minkäkin sanan energia (kokeilkaas joskus, on muuten mielenkiintoista), mikä vuosi kelläkin on, mikä päivä on menossa ja vaikka mitä. Olen yrittänyt henkisesti valmistautua itselläni alkaneeseen uuteen vuoteen, joka siis omana syntymäpäivänä pyörähti käyntiin. Seiska on hieno ja voi olla huikea kaikin puolin, mutta meikäläiselle, jolla seiska on myös elämänopetus, vuosi nostaa esiin ne jutut, mitkä omassa elämänopetuksessa ovat vielä hiukan hakusessa. Joten… en tiedä oisko innoissaan vai harmittaisiko jo valmiiksi.

Numeroita sekoittelen ihan urakalla kyllä muutenkin. Onnistuin nimittäin ajattelemaan, että 8. päivä on keskiviikko. Kun se jotenkin tuntui energialtaan sopivan siihen. Eikä se sitten ihan niin ole, ja nyt on pakka sekaisin, koska suunnitelmia oli maanantaiksi ja tiistaiksi. Niitä ei nyt sitten tehdä, ja hidas laskeutuminen matkaan ei onnistu. Onko muuten ikinä? Onneksi majapaikka ja matkat on varattu oikeille päiville.

Eli matka käy Kyprokselle. Tim Whildin kurssi on siellä, ja vaikka Tim oli juuri Suomessa, niin koska tulkatessa ei itse tajua kurssista mitään, haluan olla ihan oppilaanakin joskus. Ei se tietenkään pääsyy ole, enkä tietenkään ole edes normi kurssilainen, töihin siellä joutuu.

Vähintään yhtä iso syy reissuun on Kultaisten aikojen yliopisto. Työt hoituvat paremmin, kun on monta asianosaista samassa paikassa. Toki paljon saadaan aikaan etänä, mutta kokemuksesta olen huomannut, että kyllä vaan sujuvammin menee, kun istutaan saman pöydän ääressä. Luvassa on siis uutta myös yliopistoon varsinkin englanninkieliselle puolelle, joka on ollut vähän hidas käynnistymään. Ei se tietysti ulos paljoa näy miten pitkällä Suomessa ollaan, mutta ollaan silti valovuosia edellä muita. Taas.

Yliopiston kakkosvaihe alkaa joka tapauksessa ensi vuoden alussa, ja ekat tulevat opet aloittavat koulutuksensa vielä tämän vuoden puolella. Siitä olen ihan mahdottoman innoissani. On aivan loistavaa tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka ovat jo pitkällä omalla henkisellä tiellään, ja joiden tiedän olevan hyviä opeja. On tosi kiva värkätä näitä yliopiston juttuja, vaikka täytyy myöntää, että ihan on pikkuisen enemmän puuhaa kuin joku tajusi hommaan lupautuessaan:).