Tähdet, tähdet, ja pari kristallikammiota

On ihanaa tämä uuden energian tuntu. Kesä ja koko vuosi on ollut aika rankka aika monella. Kolmosvuosi on, paljon ja monenlaista, ja mahdollisuus on hupsahtaa kokonaan umpisukkeluksiiin, niin että vuoden lopussa sitä vain ihmettelee, kun ei kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. Nyt kuitenkin on tunne, että kerätään opit ja jäljelle jääneet energiat ja lähdetään rakentamaan elämää näillä eväillä. Eli sitten-on asenne on hyvä olemassa.

Kultaisten aikojen yliopisto on hiertänyt koko kesän ja kauemminkin. Pitäisi, ja haluan, mutta kun pitää ottaa huomioon melkoinen määrä muitakin asioita ja joitakin muitakin toimijoita, ja luoda samalla standardeja tulevaa varten. Ääh, sanon minä. Haluan luoda mahdollisimman korkeavärähteiset kurssit, ja haluan, että meidän Suomessa ei aina tarvitse odottaa muuta maailmaa, että voimme mennä eteenpäin niin nopsaan ja korkealle kuin suinkin. Sitten tulee toppuuttelua tältä tasolta ja ylemmältä… väittävät, että muka ihan kaikki ei ole vielä samoissa sfääreissä ja alusta pitää aloittaa myös yliopiston portaat.

No, nyt sitten alan alistua asiaan. Sitten on, eli tehdään alusta lähtien, ja pidetään tavoite kirkkaana. Kesti muuten aika kauan ennen kuin tajusin mikä se tavoite on, kunnes määrätietoinen arkkienkeli Metatron muistutti, että tiesin sen, mutta hukkasin välillä. Sitä sattuu, kun hupsahtaa tekemisiinsä.

Hupaisaa oli sekin, että yliopiston hommien kanssa touhuaminen (ja miljoona muuta puuhaa sivussa) sai aikaan kaiken kyseenalaistamisen. Lapsi on terve, kun se leikkii, ja minä olen terve ja energia kohdillaan, kun ideavirta pulppuilee koko ajan. Kun se jymähti, oli tosi hankalaa. Olen tottunut siihen, että kuudet aivot tuottavat jatkuvasti ehdotuksia ja vaihtoehtoja ja loistavia ideoita. Itse asiassa olen joskus miettinyt voisinko jotenkin hyödyntää ikuista ideavirtaa. Voisko hyviä ideoita ja ratkaisuja myydä? Joka tapauksessa pää tyhjeni ja välillä tuntui, että ilo ja innostus ovat sanankirjan sanoja eikä mitään muuta.

Siinäkin toimi sama sitten-on asenne, eli kun hyväksyy sen, että näin on nyt, ovi uuteen aukeaa. Todella inhoan tuota paradoksia, sehän toimii aina kaiken jumituksen kanssa, mutta se hyväksyminen on yleensä helpommin sanottu kuin hyväksytty. Joka tapauksessa lordi Voosloo ja arkkienkeli Metatron, iki-ihana komentaja Ashtar tähtilaivueineen ja moni muu tuttu tähdistä ovat nyt pyörineet näissä maisemissa, ja olen valmistellut kaiken keskellä uutta kurssisarjaa.

Muistatte varmaan, miten Kultaisella Atlantiksella monet meistä papiston jäsenistä kävivät aamuisin Ainoan todellisen valon eli Sisäisen auringon temppelissä saamassa energiaa ja opastusta ja monenlaista muuta suoraan tähdistä. Nyt voitaisiin kuuleman mukaan päästä melkein samaan, ja lisäksi tuoda planeetalle enemmän rakkautta ja valoa muilta planeetoilta. Sitä kun on saatavilla vaikka kuinka, Maa ja sen pääsy korkeampiin värähtelyihin on tärkeä koko universumin kannalta. Kultaisen Atlantiksen tähtikoulu on nyt sitten alkamassa, ja aika nopsaan mennään, hypitään tähtimatkailua planeetalta ja paikasta toiselle.

Kristallikammiohoidoista tulee valtavasti palautetta, kiitos siitä. On ihana, että ne toimivat niin hyvin, mutta välillä mietin pitäisikö niihin laittaa joku varoituslauseke. Korkeat energiat ovat ihania, energiahoidot ovat vaikuttavia ja auttavat moneen asiaan. Olisi ehkä kuitenkin hyvä ymmärtää, että hoidon vaikutus ei pysy siellä korkean energian värähtelyssä, vaan alkaa laskeutua fyysisempään kehoon, ja se voi tuoda paranemisreaktioita. Ymmärrän toki, että hoitoihin tulevat juuri oikeat ihmiset ja kukin saa juuri sen hoidon ja energian, joka on hänelle oikein. Ehkä pitäisi ajatella siinäkin, että sitten on. Energia on mitä on, tulee niin kuin tulee, ja se on korkeimmaksi parhaaksi, ja sillä selvä.