Unien kertomaa

Ihan varmasti käsittelemme unissa päivän tapahtumia. Mutta ihan yhtä varmasti, kun värähtely nousee, myös unien luonne muuttuu. Osa on sälää, juuri ennen nukahtamista katsottujen ohjelmien purkua tai vastaavaa ja osa työstää pelkoja ja ahdistusta. Mutta suuri osa yrittää myös opastaa, ja lopulta jossain vaiheessa aika iso on kirjaimellisesti totta.

Tai siis tottahan unet aina ovat, ne vain 3D-maailmassa pukeutuvat symboliikkaan, jota sitten yritetään miettiä vaikka kuinka vanhojen tulkintojen avulla. On olemassa symboleja, jotka ovat samoja kaikilla, mutta uniaan voi aina tulkita kuitenkin vain itse. Henkilökohtaisesti inhoan autounia. Ihan siksi, että auto kuvaa itseä, ja jos sitä ajaa joku muu, niin sitten onkin kiva miettiä miten jollain muulla on elämän ohjat käsissä. Onneksi ne ajurit ovat oman itsen eri puolia, niitähän monet ihmiset unissa ovat.

Siinä vaiheessa, kun alamme kulkea tietoisesti henkistä tietä ja varsinkin kun alamme pyytää öisin pääsyä arkkienkelien tai mestarien retriitteihin, koulutukseen tai palvelutyöhön, unet alkavat muuttua. Niiden tapahtumat kuvaavat sitä, mitä teemme öisillä matkoillamme yhä selkeämmin. Jossain vaiheessa minusta oli hauskaa, kun melkein joka yö uni alkoi ja päättyi samalla tavalla, isoon asemarakennukseen, jossa tapasi välillä tuttujakin, lähdössä tai tulossa omilta matkoiltaan. Hienoa, kun muutkin tekee töitä.

Joskus unet muuttuvat ja niistä tulee tavisunia taas kerran. Se on minulle suuri pettymyksen aihe, koska tiedän, että nyt ei ole energiat kohdillaan ja tarvitaan korjausliikkeitä. Painajaiset ja ei-niin-kivat unet ovat eri asia, ne kertovat siitä, että ihminen on sairas tai värähtely on muuten tosi matala tai kotia ei ole puhdistettu ja suojattu. Niistä pääsee eroon, kun puhdistaa oman ja kodin energian ja tekee kunnon suojat.

Mutta ne tavisunet… En tykkää, kun ja jos niitä tupsahtaa. Varsinkin silloin, jos periaatteessa kaikki on kohdillaan enkä tiedä mistä ne johtuvat. Tammikuun jälkeen alkoi tällainen jakso, ja minusta se johtui aika paljon siitä häirinnästä, jota henkisen tien kulkijat muutenkin kokivat. Kaikenlaista sälää sieltä vähemmän valon maailmasta ja maailman myllerryksestä, joka vaikutti kaikkiin jonkin verran.

Onneksi siitä sitten päästiin, mutta sitten tapahtui taas jotain. Luulen, että pari päivää sitten päättynyt tavisunien kausi johtui siitä, että tein vääriä henkisiä harjoituksia. Sanotaanko vaikka niin, että vaikka asia olisi kuinka hyvä ja vaikka monet tutut olisivat sitä mieltä, että tää on hienoa ja vaikka arvostaisit häntä, joka asiasta kertoo, silti aina, ihan aina, pitää kuunnella itseään ja omaa oloaan. Nyt, pienen korjausliikkeen jälkeen omat unet ovat palanneet. Kiitos ja ylistys! Lordi Kuthumin koulustakin muista taas aamulla edes jotakin, huitelen ympäri galaksia, treffailen arkkienkeleitä ja muuta kivaa. On se vaan hienoa, kun unet ovat omia. Itse asiassa – ehkä pitäisi alkaa mennä aikaisemmin nukkumaan:).