Voi olla, mutta voi olla olemattakin

Tuntuukohan kaikista samanlaiselta? Että elämme ihmeellisiä aikoja, ja ns. normaalia ei ole enää olemassakaan? Tai sitten olen vain itse jumittunut johonkin ihmemaamoodiin, kummastelemaan maailmanmenoa ja omaa elämää.

Ihmeellistä on minusta erityisen kovasti se, että monet yrittävät niin kynsin hampain saada kaikkea sopimaan siihen, mikä oli totta parikymmentä vuotta sitten. Tai no, ehkä kymmenen vuotta. Mutta sen jälkeen muutosta on tapahtunut, ja se on aika mahdotonta selittää entisellä tavalla. Eli kun ihmiset kysyvät uuteen energiaan liittyviä juttuja, niihin on mahdotonta vastata kolmannen ulottuvuuden tavalla. Ja sitten ollaan ihan ulalla. No, mitäs kysyit minulta…

Ihan samalla lailla olen itse pihalla mestareiden kanssa. Oli muuten aivan mahtava kurssi, Kultaista Atlantista Turussa. Samalla reissulla sain kerrankin olla itse hoidettavana, ja tein Katjan kanssa regression liittyen elämäntehtävään. Tiedän suurin piirtein sielunsuunnitelmani, eikä siinä ole mitään penkomista, enemmän elämistä ois tarpeen. Halusin silti vähän osviittaa, ja tulihan sitä. Ainoa ongelma on, että menin vielä enemmän hämmennyksiin.

Onneksi on tuo savolainen geeniperimä, joten mihin tahansa voi suhtautua asenteella Voihan se olla noinkin, mutta voi olla olemattakin. Kiitos esi-isät tästä, ihana kun voi hyväksyä sen, että tuota(kaan) en tiedä, mutta aikanaan selviää. Viimeistään elämien välissä. Ei siis väliä, jos tuntuu, että Plejadeilla vietetty koulutusaika on mennyt hukkaan, tai että Neptunus huitelee käsittämättömissä sfääreissä. Kovasti ne mestarit yritti terottaa, että päivä kerrallaan ja kyllä se siitä iloksi muuttuu. Pöh, tulisivat itse inkarnaatioon ja selittäisivät sitten… Katja kyllä sanoi, että koskaan aiemmin ei ole oppaat kieriskelleet naurusta regression aikana. No, onnellisia he, ketkä osaavat nauraa itselleen ja näköjään myös he, ketkä tuntevat opastettavansa niin, että voivat nauraa kun siihen on aihetta.

Blogissa oli vähän viivettä, kun en tiedä tästäkään mitään. Muutos on tulossa, mutta ei ole vielä jäsentynyt. Kaikki se, mitä kuuleman mukaan ois tekemistä tänä vuonna ja tästä eteenpäin, tuntuu olevan niin iso juttu, että tekisi mieli vain väittää, että ei se kummiskaan onnistu ja heittäytyä ihan tekemättömäksi. Jospa se, kuten mestarit sanoivat, päivä kerrallaan. Asiat selkeävät, kun lakkaa hakkaamasta päätään seinään.