Voiko olla henkisen tien ope ja tietämätön?

Yksiselitteinen vastaus on kyllä. Ja siinä on kaksi puolta. Tai oikeastaan kolme. Tai ehkä kolme ja puoli.

Kolmas juttu on se, että jokainen meistä on opettaja. Lapsemme, läheisemme, ihmiset, joita tapaamme, oppivat meiltä koko ajan. Ei se, mitä sanot, vaan se, mitä teet, mitä säteilet, miten suhtaudut. Ne opettavat. Ja kyllä ne sanatkin ainakin joskus, sillä voimme sanoillamme tietämättämme ja joskus tietoisestikin opastaa muita eteenpäin. Ehkä olet jopa joskus kokenut sen, kun sanot jotain ja mietit mistä se tuli, miksi sanoin noin. Jos kyse on positiivisesta, lohduttavasta, kannustavasta puheesta, se tuli valon auttajiltamme. Jos taas tuli sanottua jotain tosi tökeröä tai matalavärähteistä ilman omaa aikomusta – no, meihin voivat vaikuttaa myös matalan astraalitason olennot, jos omassa aurassa on aukkoja ja/tai kurkkuchakra on liian avoin tai liian levällään suhteessa muihin chakroihin. Mutta eihän kellään nyt sellaista ole, eihän:).

Yksi puoli on sitten se, että jos haluaa olla henkisen tien opettaja, mutta kokee, ettei tiedä tarpeeksi, se ei ole välttämättä este. On tietysti asioita, joita on hyvä tietää, että voi toimia parhaimmalla mahdollisella tavalla, kuten miten pidetään toiset maadoittuneina ja suojattuina ja muita käytännöllisiä ja energiatason asioita. Ne oppii kyllä jokainen, jos haluaa. (Ja voin varmaan mainostaa tässä, että yksi äärimmäisen hyvä, kymmenien vuosien ja satojen ellei tuhansien (kuka niitä laskee…) opetettujen kurssien ja valmistuneiden opettajien kokemuksella luotu Kultaisten aikojen yliopiston opettajakoulutus on yksi parhaimmista tähän oppimiseen.)

Yleensä opettajaksi ryhtyvä – tai joutuva? – tietää asiastaan paljon. Vähintäänkin niin paljon, että haluaa jakaa kokemaansa ja oppimaansa, koska tietää sen auttavan muitakin. Opena ei voi kuitenkaan millään tietää kaikkea. Vedämme joka tapauksessa aina puoleemme ne kurssilaiset tai asiakkaat, jotka ovat meille oikeita, joita voimme auttaa eteenpäin omalta osaltamme. Kursseilla tapaa monenlaisia ihmisiä, ja osa tietää joistain asioista aina taatusti enemmän. Emmekä voi loppujen lopuksi tietää kaikkea edes siitä aiheesta, mistä opetamme, vaikka olisimme pitkälle edistynyt asiantuntija, sillä ihmisen tasolla se ei vain ole mahdollista. Opimme aina lisää, ymmärrämme aina enemmän, valaistumme ja saamme tietoa valon auttajilta, kun itse kehitymme. Pääasia ainakin minusta on, ettei yritä opettaa ainoaa oikeaa totuutta ja on valmis kehittymään. Henkisen tien opena saamme aina lisäksi apua valon maailmasta. Enkeliopettaja toimii rinnan enkelien kanssa, mestareista opettava saa rinnalleen ylösnousseen mestarin ja niin edelleen.

Toinen puoli on sitten se, että ope ei todellakaan tiedä tarpeeksi. Heitäkin on. Nykyään tuntuu, että tarjontaa on melkoisesti. Ja ainakin kaikki reikiläiset tunnistavat varmasti sen ilmiön, että eniten ääntä pitävät he, ketkä vähiten tietävät, muistatte varmaan reiki I -kurssilaisten vahvat oikein/väärin/meidän on parempi kuin teidän yms. asiantuntijuuden osoitukset. Näitä on nähtävillä muissakin henkisen tien koulutuksissa. Ehkä enemmän kuitenkin tuntuu näkyvän nykyään sellaista, että on otettu vetoapua joko suoraan tekoälyltä tai joltain, joka on luonut pohjan, kauniit puitteet ja ohjelman ilmiselvästi tekoälyn avustamana. Siitäpä sitten suoraan opettamaan, joskus tietämättä edes perusasioita.

Ja näiden kaikkien puolien lisäksi on sitten opiskelijan näkökulma. Mitä, jos ope ei tiedä mitään, tai tarpeeksi? Olen sitä mieltä, että jos joku kurssi tai tapahtuma tuntuu oikealta, siinä on jotain, minkä vuoksi sinne kannattaa mennä. Joskus se voi olla hyvin pieni juttu, ja loppu on ihan-kiva-osastolla. Joskus taas näennäisesti yksinkertainen kurssi voi olla hyvin antoisa, kun saa uuden näkökulman tuttuun asiaan. Kun ollaan henkisellä tiellä, me kyllä yleensä aistimme mikä on oikein itselle. Olen itse katsellut tuntikausia Gaiasta yhden ihmisen kertomia asioita, ja näistä tunneista löytyi kaksi asiaa, jotka havahduttivat, antoivat vähän uudenlaisen näkökulman. Kyllä kannatti käyttää aikaa:).

Joskus voi mennä pieleen, sekin on kyllä koettu, ja nähty. Aihe on kuulostanut niin todella mielenkiintoiselta, mutta sisältö on ollut sitä samaa tasapaksua mössöä, jota on kuultu miljoona kertaa, tai jopa saa ilmaiseksi netistä. Ehkä se on oppiläksy, ole tarkempi, tai ehkä tapa herätellä johonkin uuteen. Tiedä tuosta, mutta kyllä harmittaa, kun kohdalle osuu. Omalla kohdalla on käynyt niin, että otsikko ja sisältö kuulostaa tosi hienolta, ja vastoin sitä, mitä tiedän kyseisestä opesta (eli ihan ok, mutta suuntautuu enemmän suurille massoille kuin edistyneille), ilmoittaudun mukaan. Ja sitten oottelen koska päästään asiaan, eikä ikinä päästä, koska – yllätys, yllätys – juttu on suunnattu massoille eikä minunlaisilleni.

Yksi hassu puoli tässä on muuten sekin, kun niin kovin innokkaat opet tarjoavat pyytämättä opastusta. Kaveri valitti, kun hänelle tultiin neuvomaan mitä tehdä, vaikka hänellä itsellään on vuosia enemmän kokemusta ja taatusti paljon enemmän tietoa. Selvästi se kyseinen ope ei ollut vielä tajunnut sitä, että väkisin ei voi valaista. Vaikka on noita sattunut itsellekin. Olen ottanut ne siltä kannalta, että ihminen ei tunne minua eikä tiedä mitä kaikkea on tullut opittua ja tehtyä, joten en ota sitä loukkauksena. Jos en pidä ääntä osaamisestani, miten sitä kukaan voisi tietää? Kaveria kyllä selkeästi vähän kaiveli. Ehkä hän(kin) on pitänyt kynttiläänsä liikaa vakan alla.

Eli voiko henkisen tien ope olla tietämätön? Vastaus on ehdottomasti, että se vähän riippuu. Joten miten sen open sitten valitsee? Kuten sanoin, minusta kannattaa vain seurata kiinnostuksen ja innostuksen tienviittoja, sitä, mikä herättää mielenkiinnon. Aina voi kysyä apua omalta suojelusenkeliltä, joka tietää kyllä mikä on oikein. Tai jos ei luota siihen, että osaa ottaa opastuksen vastaan, vanha konsti on sanoa, että jos tämä on oikein, auttakaa, mutta jos tämä ei ole oikein minulle, estäkää se. Joskus elämä muuttuu sen jälkeen hyvin mielenkiintoiseksi:).

Blogin etusivulle