Hattarapilvi vai vastustamaton voima, eli minkälainen on oma enkelisi

Enkeleitä on paljon, ja monenlaisia. Niitä parkkipaikkaenkeleitä, jotka vinkkaavat tyhjän parkkiruudun, niitä, jotka ovat joka hetki vierellä, niitä, jotka ovat lempeitä ja ihania, ja sitten vielä niitä, jotka joskus antavat kokea todellisen voimansa.

Planeetan ja ihmiskunnan värähtelyn noustessa alamme oivaltaa enkeleidenkin energiasta enemmän. Heille, ketkä pitävät enkeleitä mukavana arjen apuna, voi olla yllätys miten valtavan voimakkaita ja mahtavia enkeliolennot voivat olla. Toisaalta taas, onko tuolla väliä, sillä valon enkelit auttavat ihan mielellään ja auliisti myös niissä pienissä arjen asioissa. Vaikka ei kyllä tulisi mieleenkään pyytää arkkienkeli Metatronilta parkkipaikkaa…

Joillekin enkelit ovat ihanan lempeitä, vähän kuin vaaleanpunaista hattaraa, ja toisille taas sitten jotain ihan muuta. Kerran ihmeteltiin Tim Whildin kanssa sitä, miten ihmiset kertovat enkeleiden ihanan lempeästä energiasta, sillä kummallakin meistä kokemus on ollut vähän toinen. Ehkä siksi, että olemme opeina ja auttajina henkisellä tiellä, enkelit ovat vähän eri roolissa kuin heillä, ketkä elävät ns. normaalia elämää. Varmaan myös siksi, että koska molemmat teemme näitä hommia työksemme, on ollut suotavaa edistyä omalla tiellä vähän ehkä keskivertoa reippaammin ja pidemmälle, hoputusta ja voimakkaampaa ohjausta on tarvittu. Joka tapauksessa en ole varmaan koskaan pitänyt enkeleitä erityisen lempeinä, ennemminkin sellaisina lopeta-se-kitinä-ja-tee-asialle-jotain-tyyppeinä. Mutta kullekin juuri niin kuin on oikein, niinhän se menee kaikkien valon auttajien kanssa.

Monet aliarvioivat oman suojelusenkelinsä energian ja luultavasti myös taidot. Ehkä se on ihmiselle normaalia, ohitamme ilmiselvän ja helpon ja etsimme hankalinta. Tässä tapauksessa siis rakastavan suojelusenkelin, joka opastaa, parantaa, lohduttaa, tietää sielunsuunnitelmamme, sen, mihin voimme yltää ja sen, mihin helposti kompastumme. Sen sijaan kutsumme avuksi arkkienkeliä ihan samoihin hommiin kuin mihin löytyisi voimakas, rakastava ja meitä tukeva valo-olento ihan valmiiksi viereltämme. Eikä siinä mitään vikaa sinänsä, voimme kutsua ihan ketä haluamme, ja apua ja opastusta tulee aina. Se on vain jotenkin hassua.

Mutta kun joskus otamme oman suojelusenkelin vahvemmin mukaan omaan elämäämme, huomaa kyllä, miten paljon saamme häneltä apua. Ehkä se sana suojelusenkeli on liian rajoittava. Itse kutsun heitä mieluummin omaksi enkeliksi, sillä se kertoo paljon enemmän näiden enkeliolentojen roolista. Ei ole yhtään asiaa, missä oma suojelusenkelimme ei voisi auttaa, joten jos oma enkeli on jäänyt vähän syrjemmälle muiden valo-olentojen kanssa työskennellessä, kannattaa kokeilla miten paljon ja monenlaista apua ja tukea voimme häneltä saada. Pyydä vaikka parannusta, tai opastusta, tai apua johonkin ihmissuhteeseen. Taatusti toimii.

Arkkienkelit ovat minusta mielenkiintoisia. Siis siinä mielessä, että he osaavat aluksi piilottaa voimansa aika tehokkaasti. Monet arkkienkelit voivat työskennellä kanssamme oli oma värähtelymme mikä tahansa, joten voi olla aika mielenkiintoista, kun värähtely nousee ja/tai oma ymmärrys syvenee, ja alamme ymmärtää arkkienkelin energiaa ja voimaa vähän enemmän. Minusta valtameri on hyvä vertaus. Rannalla voi olla kauniita, lempeitä laineita ja auringossa kimaltava meri. Mutta menepäs syvemmälle ja pidemmälle… Vähän eri juttu. No, meri voi tuntua pelottavalta ja uhkaavalta, kun pidemmälle mennään, mutta valon enkelit eivät tietenkään koskaan. Voimaa on kuitenkin ihan eri tavalla kuin ehkä ensin tajuamme.

Minulle kaikki arkkienkelit ovat olleet vähän jämäkämmän puoleisia. Kannustavia ja rohkaisevia monet, mutta monet myös itse asiassa aika samantyyppisiä kuin ylösnousseet mestarit, suoraviivaisia ja vähän kärsimättömiä, jos nyt niin voi enkeliolennosta sanoa. Enkelit ovat loputtoman kärsivällisiä, ja siitäkin on kokemusta. Mutta se, että en tajua, tai paremminkin valitsen pistäväni pään hiekkaan tai etsin tekosyitä, ettei tarvitse ymmärtää tai tehdä jotain, tuntuu joskus aiheuttavan syvää huokailua valon maailman taholta.

Meillä on varmaan kaikilla oma käsitys enkeleistä, ja ne, keneltä olemme tottuneet pyytämään apua. Kursseilla onkin ollut tosi hauskaa, kun ihmiset oivaltavat omasta suojelusenkelistä tai jostain arkkienkelistä enemmän, saavat kokemuksen siitä suuresta valosta, voimasta ja rakkaudesta, jota eivät ole koskaan ennen tajunneet. Se voi muuttaa monia asioita, ja avaa uuden luottamuksen tason, ja se taas voi puolestaan muuttaa elämää aika paljon.

Enkelihierarkiaa riittää aivan ylös Lähteeseen asti, tietysti. Mutta vähän epäilen meidän kykyä kommunikoida ihan kaikkien kanssa. Vaatii aika paljon, että saa yhteyden vaikka kerubeihin tai serafeihin, enkä usko, että ihan tuosta vain onnistuu keltään. Toinen juttu on sitten se, että itse asiassa valon maailmasta tulee aina sopiva auttaja, pyytää voi vaikka ketä, ja luoksemme tulee juuri hän, joka voi tavoittaa värähtelymme. Odotan tosi paljon taas kohta alkavaa Enkelimaailma-koulutusta, koska kursseilla ja tapaamisissa on niin hienoa, kun yhteinen energia auttaa kaikkia tavoittamaan korkeamman värähtelyn helpommin kuin muuten.

Tässä ajassa muutenkin meille avautuu yhä korkeampia värähtelyjä, lisää ymmärrystä myös enkelimaailmasta ja omasta roolista heidän yhteistyökumppaninaan. Sekin on minusta vallan hienoa, kun vaikkapa tutun arkkienkeli Mikaelin kanssa voi toimia aina vain uusilla tasoilla ja tavoilla, kun hänen voimaansa ja tehtäviään alkaa vähitellen ymmärtää enemmän. Suuressa mittakaavassa on aika pikkuinen planeetta ja pieni ymmärrys ihmiskunnalla, mutta eteenpäin mennään – ja valon enkelit ovat apunamme, miten ikinä heidät koemme.

Blogin etusivulle