Kahden planeetan syndrooma

Olemme jo jonkun aikaa, aika kauankin, eläneet kahdessa maailmassa. Ei voi sanoa kahdessa todellisuudessa, koska todellisuuksia taitaa olla tällä planeetalla noin 8 miljardia. Jokaisella kun on omansa. Mutta maailmoja, planeettoja on vain kaksi. Onhan sitä siinäkin.

Tarkoitan tietenkin sitä, että kun värähtely nousee, yhä enemmän eroaa se, mikä on matalamman värähtelyn maailma, ja mikä meidän henkisen tien kulkijoiden, valotyöntekijöiden ja tietoisesti elävien. Useimmat meistä elävät kahdella planeetalla, ja se kyllä saa välillä pään sekaisin tai ainakin tunteet myllerrykseen.

On helppoa (tai no, ehkä…) olla valaistunut yksin kotona. On suht helppoa olla valaistunut samanmielisten ihmisen keskellä, ja on superhelppoa olla valaistunut jossain, missä arvostamani henkisen tien ope tai kollega pitelee ohjaksia ja kertoo asioista. Mutta menepä sitten arkeen…

Kahvipöytäkeskustelut töissä, yleensä työkaverit, asiakkaiden kohtaaminen, sukulaiset ja tutut ja media ja some – miten näistä selvitään, kas siinä pulma. Tiedän toki, ja saarnaan myös itse jatkuvasti kursseilla, että oma valo vakaana, oma tasapaino on tärkeä, huolehdi energiastasi. Ja onhan se niin, sillä pärjää pitkälle, helpottaa omaa oloa ja auttaa muita.

Aikoja sitten jo näin kuvan kahdesta maapallosta, ja nyt sinisen säteen kurssilla se tuli taas hyvin selvänä. Kaksi planeettaa, jotka ovat osin päällekkäin ja eroavat hiljalleen toisistaan. Vertauskuva, ehkä ja luultavasti. Tai sitten ei. Elämme kummassakin, siinä korkeamman värähtelyn ja siinä toisessa. Tarkoitus ja aikomus on tietysti (pikapuoliin) elää vain siinä korkeavärähteisemmässä, mutta siihen asti on ainakin jotenkin luovittava kahden kanssa.

En ikinä tajua miten mestarit ja enkelit sun muut pärjää meidän kanssa. Jaksaa olla rakkaudellisia, kärsivällisiä ja ymmärtää ymmärtämättömyyttä. Vapaa tahto on aikamoinen lahja Lähteeltä. Luultavasti joillain mestareilla kärsivällisyys voi olla ihan hitusen joskus koetuksella. Onneksi ne on mestareita, muuten olisi varmaan suuri kiusaus vähän pistää asioihin vauhtia.

Meiltä henkisen tien kulkijoilta odotetaan samaa tai oikeastaan vielä enemmän, koska emme ole ihan vielä niin sisäistäneet täydellisesti sitä, että kaikki sujuu parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tai ainakaan minä en ole, tiedän, että kaikki sujuu juuri niin kuin pitää, siis tiedän, uskon ja luotan siihen. Mutta aina joskus käytännössä, kun katselee ja lukee uutisista ihmisten idioottimaisuuksista, ei vain voi tajuta miksi se pitää tehdä niin vaikeasti…

Elämme joka tapauksessa mielenkiintoisia aikoja. Kun valo lisääntyy ja käytännölliset muutokset alkavat nousta esiin uuden yhteiskunnan rakentamiseksi, lisääntyy myös myllerrys. Olisi aika somaa, jos meillä olisi jo nyt oikeasti päättäjät, jotka toimisivat kaikessa kaikkien korkeimmaksi parhaaksi. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että enemmän uskomusten, pelkojen ja vastakkainasettelun kautta mennään, ei kaikkien vaan joidenkin parhaaksi. Aamulla yhtä uutista lukiessani ajattelin, että oikeastaan minua hävettää olla nyt suomalainen. Näitä uutisia on ollut muutama viimeisten kuukausien aikana. Mutta ehkä tässäkin on totta se, että pimeintä on aina ennen aamunkoittoa. Ja että mikään muu ei poista pimeyttä kuin valo. Ja ennen kaikkea se, että kaikki sujuu juuri niin kuin pitää. Vaikka kollektiivisesti valitsemme vaikean tai vaikeimman tien, eteenpäin mennään ja perille päästään silti. Sinne korkeavärähteiselle planeetalle.

Niin, ja kun saa omaa valoaan vahvemmaksi, se kollektiivinen energiakin muuttuu nopsaan. Joten kyllä tää tästä.

Blogin etusivulle