Kaksi maailmaa

Viime vuosina on ollut puhetta siitä, että maailmat erkanevat yhä enemmän, ja niin todella näyttää olevan. On se maailma, joka nojaa menneeseen ja vastustaa muutosta, joka pyörii pelon ehdoilla, ja joka tulvii näkyville mediassa ja somessa. Ja on se maailma, jossa muutos on mahdollisuus, jossa on enemmän toivoa ja luottamusta siihen, että olemme siirtymässä uuteen kultaiseen aikaan, missä korkeamman näkökulman ja värähtelyn vuoksi puhdistumisen ja muutoksen aika sujuu helpommin ja nopeammin.

Kummassakin maailmassa on valotyöntekijöitä ja vielä heräämättömiä, toisessa enemmän toisia ja toisessa toisia. Voimme liikkua näiden maailmojen välillä, ja useimmat tekevät niin. Jos viettää suurimman osan ajasta korkeamman värähtelyn maailmassa, voi vierailun jälkeen vaatia aika tavalla työtä irrottautua toisen maailman energiasta. Kollektiivinen energia tarttuu todella helposti, ja vanhoihin malleihin, kuten uhri/pelastaja tai haavoitettu sisäinen lapsi, on todella helppo jäädä jumiin.

Lisäksi on näiden maailmojen rajapinta, ja siinä taitaa olla häiriöitä, ollut joulusta asti. Käytännössä se näkyy kaikenlaisina outoina juttuina, asiat eivät suju, keskustelut menevät toistensa ohi, sanat eivät tavoita toista, kun värähtelyssä on niin suuri ero. Omassa elämässä alkoi talvipäivänseisauksen ja joulun aikoihin tapahtua aivan ihme juttuja. Asiakkuus hävisi tyystin yhdestä paikasta, ja kun se palasi, tulee virheilmoituksia, että tiedot ovat väärin, vaikka ne on tarkastettu myös sen organisaation puolelta monta kertaa. Viestejä ei ole tullut aina perille asti, sähköpostilla ja tekstareina (ja kyllä, käytän edelleen myös tekstareita), eivätkä omat ole myöskään aina toimineet. Jo joulukortteja hävisi sekä tulevia että meneviä.

Aika paljon kuulostaa Merkuriuksen perääntymiseltä, mutta se aloitti perääntymisen vasta nyt, joten jostain muusta on kyse. Muitakin ihmeellisiä asioita olen kuullut, asiakkaat saattavat käyttäytyä todella oudosti jopa nykyisellä mittapuulla, tai ihmistä yritetään pelastaa väkisin olemasta onnellinen, koska sen on pakko perustua väärin ymmärrykseen. Muitakin hulluja juttuja on tapahtunut, ja oletan, että ne johtuvat tuosta rajapinnasta. Kun maailmat erkanevat, kosketuspintaa ei ole niin paljoa.

Niin hurjia kuin nämä viime vuodet ovat olleetkin, yksi asia on varma: tämä virus koskettaa meitä jokaista. Se näyttää jokaiselle omat pelot, käsiteltävät asiat, sen, mikä on itselle tärkeää ja mitä oikeasti haluaa elämässään. Joillekin nopeammin, joillekin hitaammin, ja vähän eri tasoilla. Elämme samanlaisessa energiassa kuin Atlantiksen romahtaessa, ja se todella näkyy.

Huomasin itse miettiväni yksi päivä niitä varoituksia, joita Atlantiksella saatiin, kun energia alkoi madaltua. Ne jätettiin huomiotta, ihmiset eivät halunneet kohottaa värähtelyään ja palata valon tielle, ja sitten kävi niin kuin kävi. Ei siis todellakaan ole kyse samasta nyt, pikemminkin päinvastoin. Mutta tämä oli asia, joka oli minulla selkeästi käsittelemättä, yritys saada ihmiset käsittämään mitä he tekevät, pelastaminen vastoin heidän omaa tahtoaan. Aika monella valotyöntekijällä, tai itsensä sellaiseksi mieltävällä, on samoin. Mikä tietysti kertoo siitä, että kannattaisi pelastaa itsensä ensin. Aina, kun haetaan vahvistusta omalle näkemykselle ja tavalle elää pakottamalla muita, valistamalla mahdollisimman monia halusivat he sitä tai eivät, ja/tai yrittämällä pelastaa muut ensin jättämällä itsensä odottamaan aikaa parempaa, ollaan aika heikoilla jäillä. Mestarit eivät tee niin, ja sen pitäisi kertoa meille jotain.

Korkeammasta näkökulmasta kaikki on selkeää ja kirkasta, ja ihmiskunta ja jokainen yksilö on saanut mahdollisuuden puhdistaa pois muistot, uskomukset, pelot ja pelkoon perustuvat asiat valmistautuakseen uuteen kultaiseen aikaan. Valokehomme uusiutuvat parhaillaan, ja monilla tapahtuu korkeamman itsen väliintulo, eli kun inkarnoitunut persoonallisuus ei edisty niin kuin sielu haluaa, siirrytään isommalle vaihteelle. Se voi sitten näkyä flunssana, muina kehollisina oireina, viruksina, tai niin, että elämässä tapahtuu yhtäkkiä niin iso oivallus, että kaikki muuttuu. Ei aina helppoa ihmisen tasolla, mutta lopputulos on kyllä kaiken arvoinen.

Tuli muuten mieleen, että jos ja kun tuntuu oikealta levittää eteenpäin jotain totuuksia, olisi aika suotavaa miettiä hetki mistä ne tulivat, ja myös joskus sitä ketä ne palvelevat. Ei kaikki ole totta, tai osatotuus on voitu irrottaa asiayhteydestä, jolloin se saadaan näyttämään joltain muulta. Luin kirjan Me olemme Bellingcat, ja vaikka se ei ole mitenkään kovin hyvin kirjoitettu, asian soisi leviävän laajemminkin, varsinkin näinä aikoina, kun pelkoa ja kaaosta levitetään niin kovasti. Enkä edes aloita siitä, että omista valinnoista seuraa myös vastuu… Vaikka oli kyllä todella mielenkiintoinen keskustelu siitä, missä ovat oman vastuun rajat. Eikö se ollut joku värähtelytaajuuksien määrittely, kenestä huolehdin, itsestä vai itsestä ja läheisistä vai laajemminkin? Ja missä kohden se vastuu hupsahtaa pelastajan rooliksi, jolloin pidetään muut uhreina, kas siinä toinen juttu. Eli ehkä en ala tästä…

Enkelikevät

Viime vuonna kristallit olivat isossa roolissa kaikessa mitä teen. Nyt vuoden vaihteessa enkelit astuivat vahvemmin esiin. On ilmiselvästi enkelikevät tulossa. Teen nyt yhtä aikaa monia enkelijuttuja, kirjoitan (vihdoin) kirjaa arkkienkeleistä, teen enkelikursseja Kultaisten aikojen yliopistoon, valmistelen enkeliopekoulutusta, ja opastus elämässä tulee nyt vahvemmin enkeleiltä kuin mestareilta. Ilmiselvästi aika aikaa kutakin, ja nyt keskitytään enkelijoukkoihin. Mutta kyllä otti lujille, kun tuota kirjaa pyörittelin mielessäni, kunnes sitten arkkienkeli Mikael ilmeisesti ymmärsi, että ei se tahvo tajua, ja väänsi volyymiä kovemmalle… Nyt sitten ymmärrän miksi pitää kirjoittaa arkkienkeleistä ja arkeijoista, minkälaiset kurssit on tehtävä yliopistoon ja mitä zoomeja itse olisi hyvä pitää.

Tämä on muuten aika yleistä kuuleman mukaan nykyään. Kyselin niin paljon siitä kirjasta ja vähän kursseistakin, mikä on korkein vaihtoehto, mistä oli hyvä kirjoittaa, että se auttaisi lukijoita, mitä ja mitä ja niin edelleen. Hiljennyin ja tein kanavointia, ja ei niin mitään kunnollista mistään. Kunnes sitten, kun olin aivan turhautunut ja heitin asia mielestä (eli päästin irti ennakkokäsityksistä ja pitäisi-uskomuksista), sain vastauksen. Aivan selkeä lause: ”Mistä haluaisit itse kirjoittaa, mikä toisi sinulle iloa?” Niin sitä vaan on helppo unohtaa omalta kohdaltaan se, mitä toistelee muille koko ajan. Sielunsuunnitelma, se, mitä meidän on tarkoitus tehdä, löytyy siitä, mikä tuo iloa ja innostusta.

Joten enkelijuttuja kovasti menossa ja julki tulossa. Olen kopsannut  Birkan Toren idean enkelikokemuksista, ja siitä tulee zoomeja kevään mittaan. Kirja – no. Ehkä se valmistuu kuukauden parin sisään, ja sitten painosta joskus sen jälkeen. Kultaisten aikojen yliopiston kurssit taas, ensin tulee 1. tason omasta suojelusenkelistä ja sitten 2. tason enkelimaailma 2 päivää (tai sama etänä luultavimmmin), ja sille jatkona enkelit tai yksisarviset. Lohikäärmeistä en ole ihan varma, katsotaan, tuleeko niistä enkelimaailman jatko vai vaativatko arvonsa tuntevat, ihanat, voimakkaat olennot kokonaan oman linjansa. Mutta näillä mennään tämä alkukevät ainakin.