Mutta kun elää pitää ihan itse

Niin rattoisasti saa aikansa kulumaan, kun pyörittelee ja ihmettelee numerologisia, länsimaisen astrologian, kiinalaisen astrologian ja veda-astrologian ennusteita, planeettalinjauksia, kuun vaiheita ja vaikka mitä. Se on kaikki tietysti kovin mielenkiintoista ja mukava tietää. Mutta auttaako se yhtään missään, kas siinä pulma.

Vähän sama kuin enkeleiden kanssa. Enkelit ovat nyt kovasti ajankohtaisia ainakin itselläni, kun yritän saada valmiiksi Kultaisten aikojen yliopiston Enkelimaailma-manuaalia ja vähän kirjoitella myös omaa uutta enkelikirjaa. Ihanat valon enkelit kyllä opastavat ja auttavat, mutta ihan kaikkea hekään eivät voi, eli elää puolestamme.

Oispa se somaa, jos voisi ulkoistaa elämänsä… Jos voisi vain ajatella, mikä oisi hienoa ja mitä haluaisin, ja sitten se jotenkin vaan hoituisi, eikä itse tarvitsisi pistää tikkua ristiin…. Hetkinen, siis niinhän se suurin piirtein tulee menemään, kun päästään korkeampaan värähtelyyn. Luomisesta tulee välittömämpää ja tehokkaampaa, vaikka tosin kyllä silloinkin on otettava tämä fyysinen maailma huomioon. Värähtelyn nousu vaikuttaa myös fyysiseen, joten sekin toimii hiukan eri tavalla, mutta elää pitänee silloinkin ihan itse.

Niin, nuo planeetat ja niiden liikkeet, numerot ja elementit, se on todella mielenkiintoista. Mutta toisaalta alkaa ahdistaa, kun aina ennen täysikuuta tai jonkun planeetan keikausta tulee monta ennustelua, miten juuri tämä on nyt se, mikä tuo käänteentekevän muutoksen tai miten kaikki elämässä keskittyy nyt vaikkapa ihmissuhteisiin tai kommunikointiin tai mihin lie. Ehkä kärrynpyöriin. Siinä unohtuu helposti oman sisimmän huomioiminen, helpompi on keskittyä vain etsimään elämästä sitä, mitä kaikki asiantuntijat ovat sanoneet, että nyt pitäisi tapahtua.

Juu, mitäs katsot ja luet, tiedän. Mutta kun se on niin mielenkiintoista:). Ainakin minunlaiselleni, joka etsii tietoa ja totuutta ja haluaa ymmärtää enemmän aina vaan korkeammista värähtelyistä. Ja itse asiassa, kun kirjoitin tuon lauseen, tuli hyvin selkeä ajatus: niin sisällä kuin ulkona. Hmm. Aistin kulloisiakin energioita aina itse, mitä on menossa energiatasolla maailmassa ja omassa elämässä, mutta silti lueskelen muidenkin juttuja. Oisko siis toinen tapa sulkea pois kaikki ulkoa tulevat määrittelyt? Niin varmasti. Ahdistaa pelkkä ajatuskin…

Kuitenkin, huolimatta kaikesta tiedosta, siitä, mitä kukakin astrologi, numerologi, mikä lie muu tietäjä sanoo tai mitä enkelit kertovat, elää pitää ihan itse. Ihan joka ikinen aamu on avattava silmät ja alettava ottaa osaa fyysisen tason näytelmään tällä planeetalla, elettävä osaansa joka päivän jokainen hetki. Muuten hukkaamme mahdollisuutemme, elämäntehtävämme ja sielunsuunnitelmamme. Opastus on hienoa, ja antaa ymmärrystä, mutta se ei poista omaa vastuuta eikä vapauta elämästä.

Kultaisella Atlantiksella ihmiset elivät oman korkeimman sielunsuunnitelmansa mukaisesti, jatkuvassa henkilökohtaisessa yhteydessä Lähteeseen, tietoisesti kommunikoiden enkeliensä kanssa. Silloin, kun oma elämä muistutti saippuaoopperaa joskus vuosia sitten, mietin, että mahtaa olla tylsää elää korkeammassa värähtelyssä. No, eteenpäin on menty, eikä kovin tylsää hetkeä ole vielä ollut. Ehkäpä siis Kultaisen Atlantiksen kaltainen elämä voisi olla ihan ok. Se vaan taitaa vaatia sitä, että elämme ihan itse, jokaisena päivänä juuri tässä, ei menneisyydessä, ei tulevaisuudessa, ei sulloen omaa elämäänsä opastuksen malliin, vaan ihan itse, seuraten sisäistä viisautta ja intuitiota, luottaen omaan tuntemukseen siitä, mikä on tärkeää.