Muutoksen tällä puolen

Olo on vähän kuin palasia keräillessä maanjäristyksen tai vastaavan jälkeen. Mitä jäi jäljelle ja mitä ei enää ole, miten tästä eteenpäin. No, ei mitään noin dramaattista ole tapahtunut, oman elämän pieniä järistyksiä vain, mutta ne toivat tullessaan suuren muutoksen. Leijonaportin maissa olin niin onnellinen sen mukanaan tuomasta energiasta, ja tuntui, että vihdoin tiedän, mitä haluan. No, se kesti hetken. Nyt on taas ravisteltu oman elämän lumisadepalloa, ja tällä hetkellä odotellaan, että kaikki asettuu uudelleen järjestykseen.

Minusta on toisaalta hienoa, kun on niin paljon työkaluja ja apuja siihen, että voimme luoda sen, mitä haluamme. Mutta mitä sitten, kun et tiedä mitä haluat? No, yleisesti tietysti tiedän, uuden kultaisen ajan, valaistumisen, ylösnousemuksen ja muuta sen tapaista. Ynnä sitä, että muut ihmiset alkavat ottaa vastuuta omasta elämästä, mutta se on tietenkin asia, jolle ei paljoa voi. Ja se, että annan sen häiritä itseäni, kertoo vain siitä, että oma mestaruus on vielä aika kaukana… Mutta ois aika kiva, jos olisi vähän tarkempia toiveita tai ehkä jopa tavoitteita. Ei vaan mitään tietoa tai aavistusta tällä hetkellä mitä ne voisivat olla.

Olen aika onnellinen ja kiitollinen kurssijutuista. On todella hienoa jaella todistuksia, on hienoa lukea kurssilaisten tehtäviä, nähdä oivallukset ja kuulla miten asiat on koettu ja miten enkelit tai numerot tai muu on tullut tutuksi ja avannut laajemman näkökulman ja uusia mahdollisuuksia. On vallan mahtavaa sekin, että Kultaisten aikojen opettajakoulutukseen on tulossa ihmisiä, ja tiedän, että yliopiston laadukkaat ja korkeavärähteiset koulutukset laajenevat sitäkin kautta eteenpäin. On ilahduttavaa, että ihmiset uusivat jäsenyyksiä 17.koulussa, ja uusiakin jäseniä tulee hiljalleen. Se on suuri luottamuksenosoitus, josta olen kiitollinen ja iloinen.

Mutta nyt jostain syystä kaikesta tuosta ja muista jutuista huolimatta kaipaisin vähän enemmän innostuksen kipinää näyttämään tietä. Hassuja asioita tosin tapahtuu, ehkä ne liittyvät tähän uuden kaipuuseen. Olin pitkästä aikaa sairas. Yleensä olen aina terve, niin että en osaa edes tajuta koska alan tulla kipeäksi, mutta nyt iski kunnon tauti, josta ei todellakaan voinut erehtyä. Kun makasin kolme päivää kovassa kuumeessa, oli toisaalta aivan epätodellinen olo. Hämärä muistikuva menneiltä on, että monesti kuumeisena näkee painajaisia tai muuten kurjia unia, jos nyt yleensä pystyy kunnolla nukkumaan. Eli suojat ei kestä, ja tulee seikkailtua liian alhaisilla astraalitasoilla. Nyt olo oli kuin korkean värähtelyn kanssa, nukkumisesta ei mitään mielikuvaa, ensin on tässä ja sitten taas tässä ja välissä on tapahtunut jotain, mistä ei ole mitään mielikuvaa. Ajattelinkin, että onpa outoa, nukun koko ajan enkä muista ainuttakaan unen pätkääkään.

Kunnes sitten aloin muistaa asioita, joita ei ole tapahtunut. Tai ehkä on. Muistan, kun istuin luennolla, ja joku, ilmeisesti lordi Pythagoras tai vastaava, selitti syntymäpäivän merkityksestä. Piti pitkään kaivella omia bookmarkseja ennen kuin uskoin, että minulla ei ihan oikeasti ole moista luentoa missään tallessa tällä tasolla. Muita muistivälähdyksiä on kokouksista ja infotilaisuuksista, valmistautumisesta talven energiavaihtumiseen. Jotain hommia on siis tehty myös sairaana… Oletan, että kaikki on ollut niin korkeassa värähtelyssä, että tarvittiin kova kuume tuomaan tarvittava muutos. Sain nimittäin opastusta aikaisemmin siitä, että kannattaisi ihan oikeasti irrottautua vahvemmin kollektiivisesta energiasta, mutta kun en kovakorvaisena tietenkään niin tehnyt, tarvittiin vähän järeämpiä toimia tällä tasolla, että koulutukset/mikä lie onnistui.

Ja nyt sitten ihmetellään mitä tästä eteenpäin. Muutoksesta on menty läpi, vaikka en tiedä mikä se oli ja mitä tästä eteenpäin. Innostuksen kipinöitä heti tänne, kiitos.