Onko lohikäärme oikeasti vasemmalla?

Otsikko viittaa tietysti fengshuihin, jos nyt joku ihmettelee. Ja myös siihen, että kun lohikäärme ensimmäisiä kertoja oli elämässä tietoisesti, se oli aina vasemmalla puolella:).

Kun noita fengshuikursseja on tulossa tuota pikaa, kaivelin myös omat opiskelumatskut esiin, samoin sen ison kasan fengshuikirjoja, joita kirjahyllyssä on. Osa on itse hankittuja, aika paljon olen saanut lahjaksi ihmiseltä, joka opiskeli fengshuita jollain englanninkielisellä kurssilla, ja jolta meni hermot, ja pari on tullut joululahjaksi kavereilta. Niitä siis on, samoin kuin niitä opiskelumatskuja. Pitkä konsulttikoulutus, melkein kaksi vuotta, ja lisäkoulutukset päälle, eli kerääntyyhän noita.

Mutta siis se lohikäärme. Olen ollut niin satavarma, että lohikäärme on vasemmalla fengshuissa. Tarkoittaen sitä, että missä ikinä talo/asunto on, ja vähän muutenkin, on hyvä, jos molemmin puolin on tukea. Vähän korkeampi, vihreä lohikäärme vasemmalla, ja vähän matalampi, valkoinen tiikeri oikealla. Plus tietysti kilpikonna ja feenikslintu, mutta se on taas eri juttu. Nyt sitten selailin yhtä saamaani kirjaa, ja siinä joku itämainen fengshuimestari selitti närkästyneenä, miten lohikäärme on ehdottomasti oikealla ja miten pieni joukko (???) on sitä mieltä, että se on vasemmalla ja on se nyt niin kummaa.

Fengshuissa on koulukuntia, ja myös mielipiteitä asioista, kuten kaikessa, mikä on ollut olemassa kauan ja laajalle levinnyt. Ja luultavasti myös fengshuissa, kuten monessa muussakin asiassa, eniten tuohtuvat he, jotka lopulta tietävät aika vähän tai sitten he, jotka haluavat pitäytyä vain siinä, mikä on aina ollut, huolimatta siitä, että maailma on ihan eri kuin 6 000 vuotta sitten. Samahan se vaikka reiki-ihmisten kanssa. Ykköskurssin tai jonkun vanhojen linjojen kakkoskurssin käyneet ovat yleensä heitä, ketkä eniten vetävät herneen nenään, kun joku toinen ymmärtää symbolit eri tavalla tai aukaisee oven korkeammalle ymmärrykselle.

Samahan se on myös tavallaan näiden salaliittojen ja rintamalinjojen kanssa, mitä pari vuotta on nähty niin voimakkaasti. Eniten tulee ääntä heiltä, jotka eivät ehkä ihan ymmärrä syvällisesti asioita. Tai jotain sinne suuntaan. Ja sama on muuten myös asiantuntijoiden kanssa. Oli aika hauska se tutkimus, jossa jo muutama vuosi sitten todettiin, että asiantuntijat yleensä lukkiutuvat omaan näkemykseensä niin, etteivät huomioi edes kivenkovia todisteita, jotka kumoavat tai nakertavat edes pikkuisen nurkan omasta näkemyksestä. Muistaakseni tutkimuksessa puhuttiin myös siitä, mikä on aika yleistä ihmiselle, että kaiken voi selittää tukemaan sitä omaa näkemystä.

On aika vaikea myöntää olleensa väärässä. Tai että ei tiedä ehkä ihan kaikkea. Olenkin äärimmäisen kiitollinen omasta savolaisesta geeniperimästä, joka mahdollistaa suhtautua aivan kaikkeen niin, että voi olla, mutta voipi olla olemattakin. Tai ehkä se on se seiskan sisäinen varmuus siitä, että kaikkeen on olemassa enemmänkin tietoa, kun vain löytäisi sen narunpään, mistä alkaisi keriä. Mikä on muuten aika hankalaa joskus, kun mikään ei ole koskaan valmis, koska se ei ole koko totuus. Vaikka kuka meistä pystyy tällä tasolla täydellistä totuutta tietämään yhtään mistään? Paras mihin pystyy, on tieto siitä, että tällä hetkellä olen tätä mieltä.

Odotan muuten mielenkiinnolla, miten Ukrainan sodan kanssa käy. On järkyttävää ja monelle myös ahdistavaa se, että sota yleensä syttyi, ja ymmärrän heitä, ketkä eivät tahdo enää jaksaa kaiken koronan jälkeen vielä tätä. Asiantuntijat kertovat kukin omia näkemyksiään, perustuen tietysti siihen, miten ennen on tavannut tapahtua tai mitä he kokemuksensa ja tietonsa kautta tulkitsevat. Hyvin voi pitää kaikki paikkaansa, koska koko juttu tapahtuu niin eri todellisuudessa kuin missä monet valotyöntekijät ovat. Mutta toisaalta niin paljon on lähetty apua, energiaa, enkeleitä, lohikäärmeitä ja muita valon auttajia, niin paljon on rukoiltu apua, kutsuttu valon voimia avuksi ja tehty kukin voitavamme, että se ei voi olla vaikuttamatta. Voi siis hyvin olla, että sodan loppu on jotain aivan muuta kuin mitä asiantuntijat näkevät nyt mahdolliseksi. Aina välillä näen selvästi, miten panssarit kääntyvät takaisin Venäjälle, miten sotilaat kieltäytyvät ampumasta, miten ukrainalaiset juhlivat voittoa… Mahdollista sekin.

Kaikkein voimakkaimmin näkyy se valo, mikä Ukrainan yllä on. Niin kamalaa kuin sota onkin, ja niin paljon kuin toivonkin sen loppuvan nopeasti parhaimmalla mahdollisella tavalla, on aivan selvää, että siitä seuraa myös hyviä asioita. Ehkä nyt on aika kehittää muitakin tapoja kuin myrkkylannoitteet, jos kerran lannoitetuotanto on romahtanut. Ihan varmasti nopeutuu uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotto. Ehkä se yhteinen rintama, mikä länsimaissa syntyi, toimii myös ilmastoasioissa. Ja ennen kaikkea, se hyvyys, joka nousee pintaan, se sydämien avautuminen, myötätunto ja auttamishalu, mikä on nyt niin selvää… Ehkä se jää pysyväksi ja laajenee koskemaan kaikkia.