Luottamus irtipäästämiseen

Joskus tekisi mieli sanoa maailmankaikkeudelle, että saat kuule pitää ylösnousemuksesi. Varsinkinkin silloin, kun tietää mitä olisi hyvä tehdä, pitäisi tehdä ja olisi tehtävä, eikä se ole mitenkään yksinkertaista. Kuten nyt se, mitä yläkerran kaverit ovat alkaneet selittää viime aikoina, eli irtipäästämisestä vihasta ja suuttumuksesta maailmanmenon suhteen.

Kun on noita kipupisteitä, varmaan kaikilla on, asioista maailmassa, jotka ovat äärettömän epäoikeudenmukaisia tai tuntuu, että eihän kukaan voi olla noin idiootti, ja poliitikot sitten on, tai näkee miten sotilaita lähetetään tappamaan lapsia tai tuhotaan planeetta, jotta jollain olisi enemmän rahaa, tai mitä nyt muuta ihmeellistä maailmassa tapahtuukaan, on helppo jäädä jumiin negatiivisiin tunteisiin. Suuttumus, viha, katkeruus, tunne epäoikeudenmukaisuudesta, avuttomuus, kun ei voi sille mitään… näitähän on.

Olen itse ajatellut, että en kestäisi tätä ilman karmaa. Se vähän lohduttaa, kun näkee vanhusten hiljaisen epätoivon tai nälkään kuolevia lapsia. Jossain, jollain tapaa, vastuussa olevat kohtaavat sen, mitä ovat tehneet. Ei se aina auta, mutta vähäsen. Se, että voi tehdä jotain, auttaa myös. Omassa elämässään voi elää sen mukaan, mitä pitää oikeana, se on jo paljon, sillä kovin monet eivät sitä tee. Voi myös antaa aikaansa sille, mikä on oikein, tai antaa rahaa siihen, minkä kokee oikeaksi, tehdä itse jotain vaikka luonnon hyväksi tai vähintäänkin lähetellä energiaa ja valo-olentoja avuksi. Pienkin teko sen hyväksi, mikä on oikein, helpottaa omaa oloa ja luo hyvää maailmaan.

Joka tapauksessa on eri asia tuntea suuttumusta ja huomioida epäoikeudenmukaisuus kuin jäädä jumiin siihen katkeruuteen ja vihaan, joka siitä voi syntyä. On kyllä aika helppo jäädä siihen koukkuun. Joka kerran, kun asiasta puhutaan tai siihen törmää muuten, viha, suuttumus, avuttomuus, mikä ikinä se negatiivinen energia onkaan, nostaa päätään ja jos jäämme pyörittämään sitä mielessämme, kohta on koko aura täynnä sitä. Ja senhän tietää, miten siinä käy. Oma värähtely madaltuu, se asia, mikä jäytää, saa lisää voimaa ja vahvistuu. Tim Whild sanoi, että vanha maailma ja matalaa energiaa haluavat käyttävät suuttumustamme hyväkseen. Se tuntuu todelta, sillä negatiivinen energia tosiaan pitää meitä jumissa.

Tiedän, että ei siinä mitään ihmeellistä ole, mutta silti tuntuu vähän ihmeelliseltä, että hei, tätäkin varten meille on annettu työkaluja jo vuosia. Kaikki ne yksinkertaiset asiat, joita meille on tolkutettu vuosia, kerrottu aina vain uudestaan, ovat toimivia työkaluja. Kuten se, että tunne on tarkoitettu tunnettavaksi. Koe se, anna tunteen tulla, ja anna sen mennä. Jumittuneet tunteet, varsinkin kun raivostuttaa tai ärsyttää, laukeavat usein liikkumisella tai viimeistään luonnossa. Juu, ilman muuta meditointi ja energiatyöskentely auttaa, mutta jos oikein kovasti on kaikki pielessä, on vaikea rauhoittua ja hiljentyä, joten joku muu tunteen purkutapa voi olla ensin tarpeen. Hmm, josta tuli mieleen oisko nyrkkeilysäkki kiva…

Mutta tajusin noita miettiessäni senkin, että kyse on myös luottamuksesta. Ei ehkä voi sanoa, että ennen kaikkea luottamuksesta, mutta hyvin suuressa määrin. Sillä eikö se, että jään jumiin vaikka nyt katkeruuteen ja kaunaan epäoikeudenmukaisesta päätöksestä, kerro siitä, että en luota maailmankaikkeuteen? En luota siihen, että siitäkin seuraa jotain hyvää tai että se vie maailmaa eteenpäin. En luota siihen, että olemme menossa parempaan huolimatta ulkoisesta myllerryksestä, enkä ennen kaikkea luota siihen, että minun energiallani on väliä.

Sillä jos luottaisin maailmankaikkeuteen, luottaisin uuden kultaisen ajan tuloon, luottaisin rakkauteen ja iloon, tekisin sen, minkä voin antaakseni tilaa paremmalle ja nopeuttaakseni sen tuloa, eli pitäisin oman energiani niin kirkkaana, valoisana ja tasapainoisena kuin mahdollista, ja jos on jotain, mitä voin käytännössä tehdä, tekisin myös sen avatakseni tietä paremmalle.

Joten… Ehkä siis ahdistuksen ja suuttumuksen hetkinä kannattaa miettiä mistä se oma kipuilu johtuu. Sillä ei tänne uutta maailmaa rakenneta ajattelemalla, että jonkun jossain on korjattava asiat. Me sen rakennamme, omilla teoilla, aikomuksilla, sanoilla ja ajatuksilla, tasapainoisella, valoisalla energiallemme. Ja luottamuksella.

Blogin etusivulle