Tuomitsemisen aika?

Aika huikean nopeasti lisääntyy henkisesti heränneiden määrä. Niinhän sitä sanottiin monelta taholta, mutta on se silti hienoa. Samalla on lisääntynyt erilaisten opettajien, opastajien ja neuvojien määrä, joten monenmoista hälyä tulee vähän joka puolelta. Osa on varmasti oikein ja totta, mutta kyllä joukkoon mahtuu niitäkin, jotka eivät ole ihan kirkkaimmalla energialla liikkeellä, joko tietoisesti tai koska heitä harhaanjohdetaan.

Mutta se, mikä oikeasti hämmästyttää, on se tuomitseva asenne, mikä myös on lisääntynyt. Jonkin verran somen algoritmi tuo minulle eteen heitä, ketkä neuvovat puhdistamaan negatiivisia energioita, ja sehän on ihan hyvä. Vähän nostattaa kulmakarvoja se sävy, mikä joissain jutuissa on, ihan kuin perustuisivat enemmän pelkoon ja tuomitsemiseen kuin omasta energiatasapainosta huolehtimiseen. Mutta voi olla tietysti ihan minun tunne, tai ehkä he eivät osaa ilmaista itseään rakkaudellisemmin.

Vielä enemmän piti ihmetellä sähköpostiin tulleita juttuja, kun yhden henkisen yhteisön katsauksessa selitettiin nimeltä mainiten ihmisiä ja organisaatioita, jotka heidän mukaansa perustuvat ahneuteen ja matalavärähteiseen energiaan ja haluun kahlita muita kulttiin. Hmm. Voipi olla, en tunne kyseisiä henkilöitä kuin maineelta, ehkä ole ikinä heidän opetuksiinsa tai muihin juttuihinsa tutustunut, joten en osaa sanoa. Organisaatiot taas, tiedän, että ne eivät ole kaikkien eniten eturintamassa, kun värähtely nousee. Jutut ovat niin vanhan energian tapaan tehtyjä, salaliittoja ja energiapahiksia ja muuta, mutta en ole osannut ajatella, että niiden tarkoitus olisi koukuttaa ihmisiä matalaan värähtelyyn. Niin sitä ihminen oppii…

Eniten minua noissa askarruttaa se varmuus, millä toisia tuomitaan. Kyllä, elämme edelleen kaksinaisuuden maailmassa, ja kyllä, myös henkisellä tiellä on harhaanjohtajia. Mutta eikö se, että keskitymme siihen, mikä on väärin (omasta mielestä), vain vahvista sitä? Olen ajatellut, että yksi korkean värähtelyn tunnusmerkki on irrottautuminen matalan värähtelyn energioista ja ilmentymistä, ne huomioidaan, korvataan korkeammalla ja irrottaudutaan. Jokaisen olisi opittava sitä erottelukykyä ihan itse, löydettävä oma tiensä ja totuutensa, niin ettei ylimmäisiä tuomareita tarvita tällä tasolla.

Kyllä minuakin aina välillä vähän hiertää, kun joku puhuu ihan soopaa, ohjaa ihmisiä väärin. Mutta jos ope ei ole havahtunut korkeampaan värähtelyyn, tai pelosta tms. edelleen opettaa tavalla, joka oli totta 20 vuotta sitten, ei ole minun asiani tuomita häntä. Eiväthän ylösnousseet mestaritkaan puutu meidän juttuihin, vaikka varmasti välillä pyörittävät päätään, kun näkevät mitä kummallisia käsityksiä ihmisillä on.

Ehkä siis kuitenkaan ei ole tuomitsemisen aika, vaan oman erottelukyvyn kehittymisen aika. Ei kaikki ole totta, vaikka niin vakuutetaan, eikä se, joka tuomitsee toisen, ole välttämättä yhtään enempää oikeassa. Ehkä niissä vanhoissa virsissä on kuitenkin jotain ideaa… Eikö joku ollut sellainenkin, kuin Totuuden henki, johda sinä meitä…? Kiitos, minua saa ohjata.

Blogin etusivulle